Onnea päärynäpuun johdosta.
Tämänvuotinen terassini alkaa todella muistuttaa liian epämääräistä ja viskeltyä, sen melkein kuulee korvissaan. Olen hätäisesti paiskonutt sinne kaikenlaista, osittain ennen matkaa ja matkan jälkeen. Tänään päivittelin kaaosta ensi kertaa oikein kunnolla.
Suurin istutusbuumi pk-seudulla on ohitettu. Hinnakas pysyy hinnakkaana mutta jokin pudottaa jo selvästi taksaa. Tänään hain viimein sen kärhön jota aioin, ja oli tavallisen sotkuinen tapaus. Onneksi kokemukseni mukaan juuri kärhöt ovat hyvin viihtyneet ja sopeutuneet.
Hankin harkitsemani säleikkövilliviinin. Se pääsi majailemaan tuijaruukkuun punaisen ruusun kaveriksi. Siinä astiassa se jää puolivarjoon, mutta mahdollisuus selviytyä talvesta paranee huimasti.
Kovasti tuumasin tomaattia, sillä Tarjoustalosta nyt saisi. En tiedä miksi syötävän kasvattaminen on jäänyt. Tuohon mahtuisi jo paljon. Mietiskeltyäni tulin tulokseen että etenkin pitkän harmaan jakson jälkeen kaipaa vimmatusti värejä. Niin sitä hyökkää käsiksi orvokkiin ja pelargoniaan.
Huomenna taisin sittenkin hakea sen tomaatin. Petunia on halpa ja varma kukkija. Jos reunustaisin vaikka vaaleansinisellä astioita saisin aika miellyttävän kokoajan. Ei nyt tee mieleni valkeaa kun ditä jo on. Mutta lisää sinisyyttä, niin juuri, puutarhamyymälässä oli juuri oikeaa sävyä ja naapurimyymälässä jotakin helakkaa sinistä, sitä. Uudet ruusupavut maahan ja hempolle ruokaa, niin toimitaan.
