Lauri Oikarisen väikkäriä Fowlerista.
Tajuan miksi tämä avautuu niin helposti ja on paljossa tuttua: minun väitöskirjanihan perustuu eräälle Fowlerin lähtökohdista!
Se ei takuulla siis ole omaa ansiotani, vaan ohjaajani, Jouko Lönnqvistin. Hurjahurja kuitenkin! En itse tajunnut muuta kuin että no niin. Hän pani minut harrastamaan intuitioita ja loin niiden pohjalta hänen mallinnuksensa mukaista mittaristoa joka on peritty Lauri Rauhalalta... Pääsin toteen...

Sitten tehtiin aivan empirismin mukaista pilottia. Siis testitutkimusta. Se toimi ja Jopi lumoutui ja tehtiin suurtutkimus.
Siis se toimi! Sehän osoittaa, että Fowlerin kontingenssi on näennäisesti hajanainen, mutta antaa empiirisesti luotettavaa tietoa. Minunkin oli. Ja tietoa tuli.
Minä olen kovasti kipeä ja kovasti ällistynyt. Olin liian kakara tajutakseni että tässähän testataan myös erään tieteenfilosofisen ajattelun mallinnusta! Ilmanko Jopi hykerteli.
Minua hirvitti alkuun kun hän rupesi puhumaan väitöskirjasta, hän sanoi, älä ajattele niin, vaan pidä rakkaana harrastuksena. Kun se loppui minä itkin.
Hyvä tavaton, Docens!

eihän se ollenkaan loppunut.
Tosin minusta tuntuu että minua ei kohta ole, minä olen pelkästään nippu perittyjä suurajatuksia. Ei se mitään, ei minun tarvitsekaan tietää, ja olenhan minä kipeä eli jotain, ja kun pitäisi päästä vielä vähän kaupoillekin.
Mutta
Sinun minä olen, Jumala!
