Kuolema

[Leena]

Leena, panin YV:n sinulle.

Kiitos!

[Riitta-mummi]

Kiitos itsellesi. Vastasitkin jo siihen.

[Leena]

Kiitos itsellesi. Vastasitkin jo siihen.

Huomadin mutta kiitos kuitenkin, on oikeesti hyvä olla tämä foorumi.

Docens    laittaa terveisiä mainitsee todenneensa että merkityksellisin ihmisen tarpeista saattaa olla että häntä tarvitaan vaikka hän nykyisellään muistaa vähän kehnosti vankilavuosia ja paremmin muuta

[malla]

Muistui mieleen erikoinen jae Raamatusta.
2. Kor. 4:12
   
Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
-------
Pitäisikin tutkia mitä se kokonaisuudessaan merkitsee ?
Jospa illalla keskittyisin lukemaan.

[Leena]

Kerro mitä oivallat minä en tajua tuosta mitään. 
Mis Paavali oli? Hän kirjoitti Korinttoon oikeastansa ainakin kolme kirjettä. Ensimmäine hävisi ja kakkoskirjees on yhdistetty toinen ja kolmas ilm väärin päin.

Tuoltako hän mis oli kirjoittaessaan sitten kohti Roomaa jossa tappasivat.

Room kirje jäikö viimiseksi, oli paljon rauhallista aikaa olla paikoillans ja hietiskellä tapahtuneta järjestellään.

[malla]

  Hei,

Olin unohtanut jo koko asian ja en siis tiedä edelleenkään yhtään enempää kuin tuolloin kun tuo jae mieleeni juolahti.
Viime päivinä menemistä ja tulemista piisannut ja monta rautaa ollut tulessa niinkuin tavataan sanoa.

Pitää joku kerta keskittyä ja rauhoittua paremmin Sanan äärelle. 

[Pena]

Jakso, johon 2. Kor. 4:12 kuuluu, on otsikoitu Aarre saviastioissa. Olen kuulevinani Paavalin sanoissa jotain samaa väistymistä kuin Johannes Kastajan lauseessa  "Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi."

[vn]

Näin voisi kuvitella...ehkä...
Tulee vaan vähän raskaita ajatuksia mieleen tässä eriarvoisessa yhteiskunnassa...
Saatamme vähätellä itseämme...hakeutua tarkoituksella sivummalle...koemme...
emme osaa kuten muut...ei meistä ole tuohon ja tuohon...joskus ei mihinkään...
Moni joutuu syrjityksi, pakotettuna, työnnettynä...vaikka haluaisi esim. käydä töissä...
kuulua johonkin porukkaan...

[Leena]

Minun mieleni tuli syvästi surulliseksi ja minä
lähdin katsomaan mitä Jumala hommailee että ennättäisikö
Jumala keksiä minkätakia niin tapahtui Jumala on
erinomainen kun ihminen käy syvästi murheelliseksi

Jumala sanoi
Heitä syrjään tuo
Sielunhoitokirja sinun
Tulee siitä paha mieli

Mitenkä minä kysyin
Heitä nyt vaan
Ja minä tottelin kun
Jumala toivoi kerran niin
Ja me katselimme
Puutarhasivustoja minun koneeltani Jumala
Ymmärtää paljon koneiden päälle
Me löysinme kaikkea sangen  kaunista  minä tein tuon totesi Jumala
ohimennen että sinun olosi paranisi.

Meisän olisi syytä veiisata Jumala arveli ja minä
Etsin siikkarit ja
Jumala näytti mitä kohtaa Minä
vaikutin syvällisesti tuon syntyyn jotta
sinun ei tarvitsisi surra

Sinun pitää ymmärtää vain
nämä kysymykset jotka minä järjestelin siihen
aivan alkuun ennen kuin kyllästyvät lukemaan
Missä olet ja
Missä on veljesi
Siinä on aivan kaikki mitä sinun
Tarvitsee osata ja Jumala
Sipaisi minua poskelle ja sanoi
Älä luule että se anteeksianto
Oli sinun
Kyllä minä hoitelin sen ja vastakin

Kun jaksat itse kysyä
Missä olen
Kun kysyn
Missä on veljesi
Niin että
Menen siihen miekkariin niitä aiheettomia
pieksemidiä  vastaan
Enkä vain meinaa,
tein voileivän ja kävin nukkumaan.

[myyrä]

Eukaristia (kiitospalvelus) Tuupovaaran Hoilolassa kaiketi jollakin saarella. Elokuinen ilta alkaa jo tummua ja luonto on seestynyt. Niin ihmisen elämäkin käy iltaansa ja sammuu kirkastuen ylösnousemuksen aamuna täyteen loistoonsa niin kuin aurinko.

https://www.youtube.com/watch?v=gmv0_e4DD7s

[Leena]

   Itkun syy voi joskus olla väsymys.

Kyllä varmasti, samoin sellaisen toiveen että kuolisi. En enää oikeastaan usko siinä olevan mitään pahaa kunhan ei säikyttele millään itsemurha-ajatuksillai. Täytyy tehdä selväksi ettei todelkakaan ole kysymys kuin perustellusta toivomuksesta. Ei itsen vahingoittamissuunnitelmasta.

Mihin sitten väsyy? Vaikka siihen, että yrittää selvittää asioita joita ei tahdo jättää selvittämättä. Totuin siihen  että ainakin yritettiin, ja kotona se "älkää antako auringon laskea vihanne yli" otettiin niin kirjaimellisesti ja ymmärsin kuinka hyväätekevää oli nousta uuteen aamuun joka oli kuin puhdas lehti, vailla ainuttakaan tahraa tai taakkaa eilisistä erehdyksistä. On jo sama kuka erehtyi.

On hyvä, jos jaksaa itkeä, jos etsiä paikan jossa voisi vielä olla avuksi tai hyödyksi, suuren tai pienen, jos ei löydä, alan käsittää Docensia joka totesi että ihminen on toista varten, ja löytää merkityksensä toista varten olemisesta. Sitä on olla kirkko. Ei ole kenenkään syytä, ellei siihen vain mahdu.

[Viisveisaaja]

Muistui mieleen erikoinen jae Raamatusta.
2. Kor. 4:12
   
Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
-------
Pitäisikin tutkia mitä se kokonaisuudessaan merkitsee ?
Jospa illalla keskittyisin lukemaan.

Tälläset kysymykset ja aihe saa mut aina innostumaan tästä porukasta ja foorumista.
Ihan parasta ikuna !!!

Luulisin malla omasta mielestäni, että Paavali pikkaisen harmistuneena ja turhautuneena avautuu, kuten monesti kirjeistään tulee itselle mieleen, että hän jotenkin on tuskaantuneen turhautunut opettaessaan, kun jengi vaan ei tajuu ja hän selittelee kirjeissä milloin roomalaisille milloin korintoille jotakin.
Siis niinku, että hän tuossa mainitsemassasi kohdassa selittää, että me tajuamme jo tän asian ja teille se tulee uutena "elämäksi" meille taas luopumisena ja vaivana "kuolemaksi", kun selitämme tätä.

Kait ja varmastikkin olen väärässä, mutta jotain tuollaista aattelisin.

[malla]

Multa on vieläkin selvittämättä ko kohta.
Olen vissiin jo unohtanut kirjoittaneeni ja pohtineeni tuota.
Uskoisin, että se kohta sisältää paljon enemmän kuin osaan äkkiseltään edes luodata ajatuksissani.
Ja nyt varsinkin lyö ajatuskulku jo ihan siksakkia kun on ilta näin pitkälle ehtinyt.

-Hyvää yötä.
-Toisena päivänä sitten jos pohtisi.

[Leena]

Monikohan muistaa jostakin seitkytluvulta laulun, jossa kirkkoon tulee mies ja lapsi. Lapsi väsyy kesken palveluksen ja pyytää isältä päästä jo kotiin. "Sama hiljainen, arka pyyntö nous' syvältä itsestäin:minä tahtoisin, Isä, jo kotiin, Isä, minua väsyttää. Soi kirkossa kiitosvirsi. Oli ulkona vihreää. "

Olisiko niin, että kauniit ja herkät kuvat; pikku lapsi, kaikki katseltava kirkossa, alttaritaulu ja kynttilät, sitten kiitosvirsi, kesäinen maisema ulkona, kätkevät sen tosiasian että runon kirjoittaja kertoo kuolemantoiveestaan.

Jos siteeraa tätä tokko kukaan järkyttyy.  . Tai Docensin tuumailuja, meille saatetaan antaa nämä hetket muistaaksemme olevamme kuolevaisia.

"Elämämme on vaeltamista suureen  iankaikkisuuteen.
Oi iankaikkisuus, niin ihana,
sydämeni juurtukoon sinuun
Kotini ei ole tässä ajassa" (Teerstegen).

Ei siinä pelättävää ole. 

[vn]

Tuttu on laulu, kovinkin, ja tutut mielikuvat...
Ollessani aikoinaan itse äidin kanssa kirkossa 50-luvulla
Ja poikani kanssa 80-luvulla.