Kirpeänkuiva pikkupakkanen, melkein kokonaan sulat ja kuivat pyörätiet, 30 km pyöräilyä tänään. Reippaasti poljin työpisteestä toiseen ja sitten vielä kirpputorin kautta kotiin. Kirpputorilla olisi ollut monta nättiä hellemekkoa myynnissä. Fiilikset vain ovat nyt lumessa ja pakkasessa, joten jäivät harkintaan.
Eilisen muisto ilahduttaa varmaan vielä pitkään. Juttelin paikkakunnalla käymässä olevan ystävän kanssa kahvilassa ainakin kaksi ja puoli tuntia. Viimeksi olemme näin hyvin tavanneet joskus vuonna -93. Joulukorttikuulumisten ja tuttujen välittämien tietojen varassa olemme olleet vuosikausia, mutta aivan yhtä hyvin juttu luisti kuin silloin vuonna -85, kun satuimme luentosalissa istumaan vierekkäin.
Töissä on aikamoista härdelliä, kun yritetään saada kysyntää ja tarjontaa balanssiin (aina vain), tehdään työläitä mittauksia ja suunnitellaan ylhäältä määrättyä toimintamalliuudistusta, josta kukaan ei ole oikein vakuuttunut, ja johon liittyy paljon myös negatiivisia asioita, vaikka ajatus onkin kaunis, ja optimaalisesti toimiessaan olisi hieno asia. Ihmiset vain toimivat ennakoimattomasti ja epätasaisesti ja ruuhkia syntyy.