Myyjä oli sillä lailla ulkomaalaistaustaisen oloinen, etten usko hänen olleen metsän omistaja.
Menee ulkotiloissa tilapäisesti suoritettavan kaupan piiriin. Vieraan työvoiman käyttäminen myyjänä ei aiheuttane tähän kohtaan poikkeusta. Torikaupassakaan ei tyrkätä kuittia, vaikka myyjä on asiallisesti palkkatyössä.
Kokonaan toinen asia on sitten se, miten tunnollisesti kuusia myyvät ilmoittavat myyntitulonsa verotuksessa ja hoitavat ulkopuolisen myyjän verot ja sivukulut. Odotan toiveikkaasti, että pian puhelimen lisälaitteena toimivat maksupäätteet ovat nykyistäkin halvempia ja helpompia ja käteisen rahan käyttö niin vähäistä, että verotuksellisesti epämäärinen käteiskauppa vähitellen häviää maaseudultakin. Uskon, että tulot ilmoitetaan varsin hyvin. Riski kärähtämiseen on näet kuitenkin kohtalainen, kun kuusien määrä myyntiä aloitettaessa on hyvin arvioitavissa. Tiedän tapauksen, jossa sattumalta asiakkaaksi osunut viranomainen huomautti myynnin luvanvaraisuudesta ja sai toiminnan loppumaan (ja asiakaspalvelun huononemaan) ilman sanktioita.
Nykyisin maalla tilanne on monessa tapauksessa se, että jos haluaa jotain tehdyksi heti eikä viidestoista päivä, korvaus on suoritettava epävirallisin menetelmin. Tällainen oli tilanne silloin, kun pimeänä syysiltana havaitsin pienen turkiseläimen remuavan pari kuukautta tyhjillään olleessa torpassa. Kun iltayöstä soittelin kylänmiehille, en kyllä kysellyt verokirjaa, vaan kiittelin vuolaasti avuksi ehättänyttä. Pakkiokseen hän sai raadon (meni kuulemma pakastimen kautta täyttäjälle) ja hieman myöhemmin lisäpalkkion paikallisessa valuutassa (=70 cl viskiä). Koetin kerran selvittää, montako lakia tuli tuon episodin takia rikotuksi, mutta en enää muista tulosta. Tekoja ei voine lukea törkeiksi ja syyteoikeus on jo vanhentunut
Mt
