^Kävitkö koulusi jollakin Kymenlaakson perinteisellä vasemmistolaisella teollisuuspaikkakunnalla?
Seurasin politiikkaa jo lapsena, joten näihinkin asioihin kiinnitin huomiota. 70-luvun alkupuolella opettajista oli kunnallisvaaleissa ehdolla yksi Kokoomuksen listoilla ja toinen SMP:n. Se kokoomuslainen opetti minulle uskontoa, eikä tunneilla peitellyt näkemyksiään. Myöhempi luokanvalvoja harjoitutti kaunokirjoitusta koti-uskonto-isänmaa -henkisin lausein. Eivät tainneet pelätä virkojensa puolesta yksikään? Mutta kävinkin kouluni Joensuussa, jossa ei ollut kummempia punaperinteitä. Lukion opettajissa sentään oli pari kommunistia, demarin ja liberaalin lisäksi.
Jestas, ei meillä. Aivan totta ei. Missä ihmeessä oikein kävit itse koulua?
No arvaat tietysti, olen kai joskus kertonut. Lukion reksi oli vapaakirkollinen ja sanoi että tämä on osattava muttei tähän uskoa tarvii ellei tahdo kun hän kehitysbiologiaa opetti, ja juuri kun kaikki hyppäsi kaiken gambrikautisen dinosauriamaailman ylitse hän peijakas pani sen kokeisiin ainoaksi kysymykseksi. Minä onneksi arvasin että näin käy. Mutten millään muista kuka oli ehdolla ja kenen listalla. Miten ihmeessä pystyt muistamaan niin vanhoja?
Kyllä, tilanne muuttui kovasti, jo aikaa sitten äiti totesi että aika rauhassa saa tehdä työtä. Totta kai on vanhempia jotka on olettaneet että peruskoulussa lapsi saa pianotunteja eikä häntä saa ulos kun puhkuu sulaa närkästystä. Mutta yhtäläisesti joitakin tragedioita kuten että juuri kun on selkänsä kääntänyt on tenava kaatanut grilliin sytytysnestettä ja palanut lähes hengiltä eikä tiedetä kuinka käy eikä isällä ole muuta tahoa missä kehtaa itkeä kuin opettajan varaamalla vartilla per vanhempi, joten siinä menee kaksi tuntia. Se on aivan muuta ja hyvin tehtyä työtä joskin olihan mude aika näännyksissä kun vihdoin kotiutui.
Siinä koulukiusaamisillassa yksi nuorehko mies muisteli tapausta josta minä epäilen Penaa. Hän itki kertoessaan opettajasta joka oli ainoa joka häntä on koskaan kuullut, kyseessä oli kuvistunti, opettaja huomasi piirroksesta että ei kaikki ole ok ja he olivat muun muassa Kotkasta. Opettaja oli sanonut että jäisitkö vartiksi tunnin jälkeen. Siinä puhuttu oli kantanut aikuisuuteen asti.
Isällä on samoin kavereita jotka yhä kadulla tervehtivät, sellaisia joiden kanssa hän värkkäsi mandoliineja ja kerran kanootin ja rantaanlaskuss kundi ponkaisikin Mussalon rantaan. Olivat huutaneet ja parkuneet kun oli muillakin vuoro, ja pappa med kun ei ollut taetta uimataidosta eikä kanootin kestävyydestä. Hän on opettajut muutakin kuin sitä historiaa. Hän luulen piti niistä murrosikäisistä veijareista. Istui kaikissa verkostoissa ja luulen piti niistä enemmän kuin äitee. Isot pojat tuli luistinradal kysymään, oletko sä hei sen likka kun oot näkönen, ja sitten niitä oli äkkiä laumoittain ihmettelemäs. Hei täällon sen likka! Ilmielävä! Ihan oikeesti!
Mutta ne ei ikinä tehny mitään.. Ne paremmin ihmetteli. No meni syrjään rajakeskustelusta. Mutta toteen, että yhä keskimäärin suomalaisperheessä on kaksi lasta, ka on tosin jo 1.6. En silti alkekirjoita että monen lapsen perheessä olisi pidetty lapsen menetystä huolettomasti vain mittatappiona. Kyllä sitten on vanhemmilla kyvyttömyyttä rakastaa, kuten olen mieltä että ellei auktoriteettia voi kunnioittaa vaikkei pelkäisi, ei kaikki ole aivan kunnossa sellaisessa yhteisössä. Enhän minä sen takia pöllimättä jättänyt että isä olisi piessyt minut sinisenpunaiseksi, vaan siksi ennen muuta, ettei ne olisi järin hyvillään. Miksi tehdä aiheetta väärin ja aiheuttaa mielipahaa niille, joita rakastaa? Me pidimme opettajista, ja auktoriteetti kuului niille kuin vaatteet päälle. Ei siinä ollut kyse siitä kuka mahtaa tai on mahtamatta ja kenelle ja mitä.
