Se tuntuu mukavalle jos saa tuntea että on tullut kirjoittamalla ymmärretyksi.
Ymmärretyksi siitä mitä kirjoitti ja koitti sanoa.
Ja olisi kyllä mielenkiintoista olla itsetutkiskelun paikalla aina välillä...ja jos sitä kautta oppisi ymmärtämään enemmän muita.
Ja jonkin asteisessa psykoanalyysissä...voisi paljastua ihan ennenkokematonta, uutta oman mielen sopukoista.
Kestäisinköhän sen hyvin ?
Sekin voisi lykätä ehkä jonkinlaiseen prosessiin..."kasvuun" itsensä kanssa.
Tämä on pohdintaa, en ole varma.
Supportiivista tukea ehkä helpompi antaa kuin analyysiä...koska analyysi menee syvemmälle, tukea antavassa ollaan rinnalla, vahvistaen oikeita toimintamalleja ja "heikennetään" niitä jotka "kieroon kasvaneita".... näin aattelisin.
Mutta en ole varma mitä kaikkea itsestäni löytyisi jos oikein syvälle minuuteeni katsahdettaisiin.
Voisi olla toisaalta mielenkiintoista mutta ehkä hiukan pelottavaakin ?
Mutta kunhan osaisi kulkea rinnalla...vaikkei aina niin osaisi analysoidakaan kaikkea.
Olla vaan...kuulolla...ja kun itse tarvii niin olisi kanava, ihminen jonka kanssa pärmöttää asioita.
Illan haja-ajatelmat numbet one...