Lääkityksen erhetys minut oli tappaa ja tämä on julma totuus. Samoin mietin kuonka psykiatrit juuri olivat hukassa kun minulla etsittiin sopivaa epilepsialääkitystä, ja sivuvaikutukset olivat myös henkisiä. He kun niin mielellään tulkitsevat!

Silti käytän säännöllisesti epilääkkeitä, eiväthän ne muuten auta. Koetan kieltisti ottaa myös päivälääkkeen, vaikka se vähän väsyttää ja siten sitä siirtelen enkä pahastu jos unohdan

Nyt on oloni onnellinen, on keksitty minua auttavia uusia. Menihän siihen aikaa, mutta kun sain tämän kokea!
Kolesterolilääkkeisiin en minäkän kajoa. On sukusidonnainen korkea, emmekä lopulta tiedä sittenkään,oliko raja liian alas vedetty, sillä uutta tutkimustietoa tulee. Jokainen syöjä saa niistä kipuja tai muuta. Otan hallitun riskin, tai sitten hallitsemattoman.

2012 kaaduin pahasti selälleni portaassa, yritin mokeltaa taksille että tarviitaan tukea ja tämä viehkosti ojensi kättään. Mentiin nurin molemmat. Ei tajunnut, etten tartte opastusta vaan en pysy jaloilla. Se oli se Rooman matka kun sairastuin keuhkokuumeeseen ja sain karmivan basilaarikohtauksen. Sen jälkeen on särkyyn pakko ottaa jotakin. Suosin suuresti panadolporeita, maku on parempi kuin treossa.