Tohon aikaan, kun olin kyselevällä mielellä oleva hullu, niin olin tavannut jo monta vapaustaisteliaa, niin Afrikasta, Svabo kuin Nigaraquasta, Irlannista ja ties mistä, kun olin Köbenhavnin hippejä kommuunissa, jonne kaikki ääri ihmiset tuli. No tietenkään en nuorena kaverina tajunnut mistään mitä kukakin radikaalijutteli, mulle, niinkuin nytkin oli tärkeintä ihmisten sydän, kuten silloin.
Silloin kun tapasin enimmäkseen muslimiradikaaleja Mälmo saaressa ja rotusortua vastustavia ja ihan rakkaita näitä tanskalaisia radikaaleja joista vihaisimmat olivat Fifhty five jengi jota kaikki pelkäsi, mut heillä oli vaan huumekauppa silloin mielessä. Ei vapaustaistelu jenkkejä vastaan tai apartheimia.
Niin Irlantilaiset ja muut jotka hek. koht, tiedän vapausoturit olivat ihmisinä ihan niinkuin jokainen vastaantuleva ihminen.
Aina näillä vapaussotureila oli tarve rahaan tai piilopaikkaan mitä muistan noista pikkupoikavuosiltani.
Ihania ihmisiä kaikki.
Nyt jos ajattelen itseäni ja tota aikaa.
Olen vaan rivikristitty muistelen mennyttä aikaa ja elämä vaan jotenkin vilahti ohi ja en saanut sanottua sitä painavaa sanaa kaikesta joka olisi ollut,,, no sitäkään ei ole.
Ei sen puoleen psykopaattitappajiakin on tullut vastaan ja heihin ei minusta käy kuin luoti. Torbedo kun tulee, niin sitä ei pysäytä mikään.
Kaikesta noiden radikaalien hyvien ja huonojen ihmisten tapaamisesta, nyt vanhempana ja jostain syystä norsun muistin omaavana voisin sanoa, että taistelu jatkuu.
Kuten Che sanoi.
http://www.youtube.com/watch?v=hw5Mcye28BI
