Ajoimme taas Pikku-Vesijärven rantaan puistokävelylle. Paikka on kauneinta Lahtea. Olemme vain harvoin kävelleet siellä koska kesät olemme viettäneet lähes aina Padasjoella.
Reitti pienen lintujärven ympäri on vain n. puoli kilometriä pitkä, mutta sitä voi pidentää moneen suuntaan. Meille jalkavaivaisille riittää tämä. Koira on innoissaan sorsalinnuista, ja kiva niitä on katsella meidänkin. Niitä on niin monenkirjavia, ehkä eri lajejakin, että tavalliset ruskeat naarassorsat ovat vähemmistönä.
Ihmiset ruokkivat niitä. Rohkeimmat tulevat ottamaan palasen kädestä.
Näin lauantaina iltapäivällä siellä oli melko rauhallista. Satamaan oli pystytetty jättiläisteltta, ehkä jazz-toria varten. Kohta kaysellaan lentopallon MM-kisoja Puolasta.
Saunaan en toistaiseksi mene tämän koipeni takia. Kaksi kertaa olen käynyt niin, että kylmässä vedessä kasteltu pyyhe on säären ympärillä, mutta ei ollut kivaa, joten odotan mitä lääkäri määrää.
Olen joutunut paljon ajattelemaan vanhenemista vaivojen saattelemana. En millään suostuisi taipumaan tähän huononemiseen. Miten kummassa tämä voi tapahtua näin nopeasti. Ja sitten kuitenkin koetan ymmärtää ja alistua.
Soitin eilen 101-vuotiaalle ystävälleni. Hän odottaa myöhästyneiden syntymäpäiviensä viettoa. Nyt vain on niin, että useimmat meistä kutsuttavista seitsenkymppisitä olemme eri tavoin sairaina.