Kirjoittaja Aihe: Kirjoita runo XII  (Luettu 33784 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #30 : 04.10.14 - klo:19:16 »
Hauta on tyhjä
ylösnoussut on
Vapahtaja
elämää versoo
uutta ja ihmeellistä
muuttuen hetki hetkeltä
iankaikkisuudeksi
sillä tämä
hetki on jo
ikuisuutta
Kaikkivaltias Jumala
samalla Isä taivaan
sanoo:
nouse elämän laivaan
kerron silloin
sinulle
tietoja ja
taitoja
joilla voit
muita palvella.

ilme
kummeksua
hämmästyä
kuulostella
hiljaisuus

tai

sylillinen tähtiä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25614
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #31 : 07.10.14 - klo:09:56 »
Runon jos saisi kaikista sanoista aikaan
voisiko uskoa sanojen taikaan ?

Sylillisen tähtiä kaapaten , pilvissä soutaen,
ihmettä katsellen ?

Ei sittenkään. Vaan hiellä ja vaivalla raataen,
sivuteitä kulkien, aitoja kaataen
pitää runon tulla.

Sellainen on resepti mulla.


huutaa
maalaus
aueta
päästää
keltainen


tai

Edvard Munch`n  maalaus
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19481
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #32 : 09.10.14 - klo:22:24 »
Ikkunastani näkyvät haavat,
kohta keltaisina loistavat.
Syksyn väriloisto on
kuin maalaus verraton.

Mikä huutaa sisälläni,
olenko ummistanut silmäni?
Kuka avaa solmut elämäni?
Annanko Vapahtajan avata,
päästää ilon sydämeeni?

vesi
kivi
kanto
juuri
sade

tai

Mua nosta kanna

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15268
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #33 : 11.10.14 - klo:07:04 »
Kivi vedessä.
Kanto seisoo juurillaan.
Loppuuko sade?


hetkellinen
uskollinen
pelastaa
nostaa
vahvistaa

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #34 : 12.10.14 - klo:15:16 »
hetkellinen on retki elämän
uskollinen on Herra Vapahtaja
pelastaa, nostaa, kantaa
vahvistaa ja virvoittaa
-kerran perille vie
tämä löydetty tie
sitä ihmetellen
hämmästellen
tässä ja nyt
käteni yhteen liitän
ja Isää taivaan kiitän

luottaa
tuottaa
noutaa
routaa
rautaa

tai

elämän tienviitat

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #35 : 14.10.14 - klo:11:18 »
elämän tienviitat kun tavaa
silloin luottaa, ei ravaa
se selkyden elämään tuottaa
kun ei ole vielä routaa
ei tarvii suksia noutaa
eikä kuoppia kaivaa
kun tietään eteenpäin raivaa
lautaa ja rautaa
elämän pitkospuut
osin kestävät, osin hauraat
Mikkelinpäiväkin jo oli ja meni
sanonta sanoo että silloin
tupaan akat ja kellariin nauriit
ja mikä ettei,
saatamme nähdä jopa peurat että kauriit

avaimet
eläimet
luonto
luonne
huone

tai

sairasvuode

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1750
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #36 : 18.10.14 - klo:10:29 »
Ristikon takana
tarhaeläimet
hävinneet avaimet
luontoon
kadonnut vapaus,
vilkas luonne
kun kotina on kolkko,
reikäinen huone.


Ontto
koko
kulkulupa
harso
koettaa

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #37 : 18.10.14 - klo:18:15 »
ontto pönttö onko mun pää
sisinkö kuin syvä jää
kellä kulkulupa tulla ja mennä
katsahtaa harson läpi
ihmistä tätä
-järki hoi, älä jätä
kovasti ihminen olla koettaa
ja joskus jopa itsensä voettaa
sisintään raottaa
ja iloa tavottaa


mieluinen
ymmärrys
rikkaus
kiivetä
puhjeta

tai

muistetaan piikeistään

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25614
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #38 : 20.10.14 - klo:13:26 »
Runot, ajatukset sairasvuoteelta
muistetaan piikeistä, mutta tuskin
hymystä jonka kaiken kattava
höyhenpeitto lämmittää aina.

Nauru on tuskaisen muiston ja trauman
tuottama helpotus.
Sen loppu tietää runon kuolemaa.

Uusi elämä alkaa kuoleman tultua.
Kokemuksena se on tyynnyttävä.
Kaikki muuttuu. Verensiirto oli
pakollinen toimenpide.


uskomus
hyvä
melkoinen
polte
hämärä
valkoinen
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #39 : 21.10.14 - klo:14:12 »
uskomus hyvään
hyvästä syvään
melkoinen haaste
polte kuin raastava raaste
hämärän rajamailla
valkoinen, kultainen
Vapahtajan lailla
olla tahtoisin
vaan en siihen yllä
olen mä syntinen kyllä
vaan Armahtaja kuskaa
eikä konsana juksaa


kärsimys
kasvot
Kristus
risti
ylösnousemus

tai

et ole yksin



Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4422
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #40 : 21.10.14 - klo:21:06 »

Et ole yksin
kärsivä ystävä
kasvosi  tuskaiset, toivottomat
ovat kuin Kristuksen ristillä

Hän kärsi kaiken
hän ymmärtää
ja rinnalla kulkee
johdatta

Luota Vapahtajaan
oletpa murheessa,
tuskassa tai
toivoton
ylösnousemuksessa,
armossa toivomme on.



synkkä
pimeä
pelko
usko
rakkaus

Pyryharakka

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25614
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #41 : 22.10.14 - klo:07:36 »
Rakkauden pelko
pimentää pimeät päivät.

Oikean rakkauden häivähdys
sytyttää uskon kynttilän
synkkään yöhön.

Aamun valkeus on ihme.



veikeä
viekas
varas
viini
vaikuttaa
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15268
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #42 : 22.10.14 - klo:07:39 »
Viini - veikeä varas -
vaikuttaa viekkaasti.

sisäinen
se
nuori
osata
savi

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #43 : 22.10.14 - klo:16:59 »
sisäinen ääni
se on laaja kuin lääni
nuori ja innokas
osaa vaikka mitä
savi - minäkö ?
joo olen sitä
ja nyt
kirjoitan tätä
eikä ole hätä
konepistooli sanoo
rätätätätätä  :017: :kahvi: :068:
kaaripyssyä älä jätä
se ei ole vielä laho, ei mätä
runossa ei nyt
päätä ei häntää
eikä edes sada räntää :icon_eek:


Mummolassa
ullakolla
maakellarissa
navetassa
ladossa
liiterissä

tai

Suhteellisuus

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25614
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #44 : 24.10.14 - klo:18:56 »
Muistojeni mummolassa
ei tarvittu sanoja.
Ullakolla oli
kirjoja ja lehtiä.
Maakellarista sai
purtavaa, kuten
lanttuja.
Navetassa asuivat
lehmät, possu ja
kanat.
Samaistun kanoihin.
Ladossa oli heinää
ruuaksi ja kuivikkeiksi
eläinystävilleni.
Mutta liiterissä roikkui
koukku johon
possu pantiin
kuoltuaan
roikkumaan
Siitä se siirtyi
joulupöytiin.
Minullekin maistui.



Mikä
ihme
herätä
potkia
vastustaa
hyinen



Kaikkein surullisinta
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)