Tämän katsoin TV:stä 5

[myyrä]

Katsoin vielä kveekarielokuvan. Aluksi päätin vain vilkaista, mutta se imaisi mukaansa. Puhdashenkistä huumoriakin oli. Kveekarit on todellakin pasifisteja, vaikka tämä olikin täyttä fiktiota.

[Riitta-mummi]

Minäkin antauduin sille kun mäkikilpailu Oberstdorfista venyi.  Olin tuon joskus ammoin nähnyt, nyt katselin mielelläni Ameriikan körttejä, ja Anthony Perkinsiä. Tony Perkins lepuuttaa silmääni.
Neiti Marple jäi nyt kolmanneksi, mutta tulenee Areenalta myöhemmin.

[Leena]

Pidin siitä vakoojaäidin tarinasta joka kai tapahtuu 70-luvun Britanniassa. Mutta jos joku kveekaritarina on minä katselen mielelläni sen. Kveekarit tietoni mukaan avustivat Suomen uusraivuussa ja rakennuksessakin sotien jälkeen. Kuulevat sisäisen äänen sanotaan. Heitä on vainottu nonessa paikassa koska eivät usko sakramentteihin tai jotain.

[1944]

Katsoin iltasella Härmät-elokuvan, verinen, liian verinen. Härmästä poikia kymmenen oli vain kesy ballaadi. Uutta oli heikon kivalterin, poliisin, esittäminen.

[myyrä]

Radion, ja sittemmin myös television Luontoillan pitkäaikainen hyönteisasiantuntija, professori Kauri Mikkola on kuollut. Toki hän on tehnyt elämäntyönsä yliopistossa, mutta vanhasta Luontoillasta usea hänet muistaa. Monipuolisesti hän tarttui muihinkin luontokysymyksiin. Muistan, kun kuuntelin nuoruudessani Luontoiltoja melkein korva kiinni radiossa. Lähetin sinne myös joko kysymyksiä tai vastasin kilpailukysymyksiin (nyt muisti ei pelaa) ja sain kerran palkkioksi silloisen, nyt jo edesmenneen juontajan, Veikko Neuvosen ja muun porukan äänitysmatkoillaan äänittämän CD-levyn. Kukonlaulun aikaan - When the Cock crows - on levyn nimi.

Tässä ensimmäisiä television puolella tulleita Luontoillan lähetyksiä. Koolla se vanha ja "ainoa oikea" asiantuntijoiden tiimi ja ohjelman juontajana tietenkin Veikko Neuvonen.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/luontoilta_televisiossa_v_1984_26371.html#media=26382

[vn]

Samansuuntaiset muistot luontoilloista, niitä tuli tosiaan kuunneltua.

[myyrä]

Samansuuntaiset muistot luontoilloista, niitä tuli tosiaan kuunneltua.

Niin tuli. Äsken väitin tuota 1984 raatia "ainoaksi oikeaksi", mutta vedän sanani takaisin. Ei niin voi sanoa ja sitäpaitsi alkuperäinen nisäkäsasiantuntija oli Matti Helminen. Seppo Vuolannon jälkeen linnuissa oli muistaakseni Juha Tiainen, jolla oli joskus hauskoja kommentteja kuuntelijoiden ja katsojien puheluihin. Nykyään linnuissa on Juha Laaksonen ja juontajana Pirkka-Pekka Petelius, myös lintuharrastaja, mutta nykyisin ei ohjelmaa oikein enää tule kuunneltua. Linnunlaulujen toivekonsertin kuuntelin. Tämä netti ja televisio myös on vienyt liikaa aikaa radiolta 

[seppos]

Tämä netti ja televisio myös on vienyt liikaa aikaa radiolta 

Näin on käynyt muillekin.

[steal]

Metsäradio, luontoilta ja kansanradio tulee kuuneltua. Pop, eilen toissapäivänä myös, mutta sekin loppuu ja tilalle jotain nyky höpö höpöä varmaankin jota muutenkin radio suoltaa. 

[seppos]

Oikeastaan voisin kertoa, että avioliiton kolme ensimmäistä vuotta elimme ilman televisiota tahallaan. Sitten tuli Münchenin olympiakisat ja ostimme käytetyn mustavalkoisen sadalla markalla. Kisat piti toki katsoa ja kun Viren kaatui vaimo ja hänen siskonsa huusivat niin lujaa, että lapset (yksi silloin kummallakin) säikähtivät ja rupesivat itkemään. Välttelimme tahallamme televisiota ja yritimme rakentaa perhettä ruudun tuijottamisen sijaan. Se vanhoista.

[Riitta-mummi]

Samoin meillä. Neljä ja puoli vuotta aviossa ilman telkkaria. 1968, Mexikon olympialaisiin ostettiin vihdoin.
Mustavalkoinen, mutta uusi tuli ensin. Taisi olla seuraavat olympialaiset kun vaihdoimme värilliseen.
Vielä muutama vuosi sitten katsoin paljon tv:tä. Nyt enää melko vähän. Netti on nyt viihdykkeenä kirjojen lisäksi. Näkökyky rajoittaa jo jonkin verran kaikkea.

[Leena]

Minul ei nyt enää ole telkkaa, kun voin katsella padilta tahi pikkuruutua käyttävältä tietsikalta mitä haluan. Areenalta kyllä lähinnä. Tämä toivoakseni palauttaa radion kunniaan, sillä on ollut aika jolloin kuuntelin juuri radiota.

Asiaa auttaisi radion omistaminen, mutta kun tietsikalta pääsee radioon en ole viitsinyt hankkia.

Tosin tuo ns olohuone on nyt sitten eimissäänkäytössä mikä saa minut ymmälleni.    täällä peräkammarissa kirjaa luen kirjoitan ja kohta kai avokeittotilasta tänne kehittyy polku, olen siinä määrin raamatullinen henkilö että kuten hellenistipakanakristitty, minä mieluiten aterioin makuulla 

[Leena]

Tulin tänne vilkaisemaan  mitä katson  kun olen lukenut riittävän paljon kirjaa.

[juhani]

Katsoin iltasella Härmät-elokuvan, verinen, liian verinen. Härmästä poikia kymmenen oli vain kesy ballaadi. Uutta oli heikon kivalterin, poliisin, esittäminen.

Olin katsellut aikaisemminkin. Koko tuotos oli kaikista surkein suomalainen leffa. Minä olin joskus ylypeä siinä kun olen syntynyt Härmässä, mutta ei enään. Häpeilen sitä. Vaikka se olikin hyvillä näyttelijöillä korvattu. Ryhdyn vantaalaiseksi.

[1944]

Kyllähän näin tahtoo olla, mitä kirjoitat. Mollbergin Tuntematonkaan ei menestynyt. Murteeni vuoksi en härmäläisyydestäni tahdo päästä irti. Olen asunut niin monessa paikassa, että kotiseutukäsite on liudentunut. Eihän me kuitenkaan Lapuanjokivartta hylätä.