Kirjoittaja Aihe: Tämän luin/tätä luen, osa 8  (Luettu 20452 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

myyrä

  • Vieras
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #30 : 20.07.14 - klo:21:26 »
Minulla on myös vähän tuo sama nykyisin että en jaksa innostua fiktiosta. Veikko Huovinen liikuskeli taannoin isäni isän synnyinseuduilla ja isoisälleni tarjottiin hänen kirjaansa mutta ei kelvannut. Vastaukseksi hän antoi: "kun se ei ole totta". En oikein tiedä miten muutuin näin totiseksi kirjamaun suhteen, arvaan vaan.

En ole lukenut fiktiota enää varmaan vuosiin. Jotain kyllä pystyy lukemaan kuten juuri Huovisen huumorijuttuja esimerkiksi. En tiedä, mikä tämän on aiheuttanut?

myyrä

  • Vieras
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #31 : 20.07.14 - klo:21:48 »
Selailin vanhinta kirja-aarrettani: Piplia-Historia, se on, ?utelmia Pyhästä Raamatusta (en saa selvää ensimmäisestä kirjaimesta). Hubnerin, Barthin j. m. mukaan, toimittanut Suomalainen Kirjallisuus-Seura Viipurista, Kolmas painos. Maksaa nidottuna 80 penniä, Helsingistä, 1870, painettu ?.?. Frendellin ja Pojan tykönä.

Kirjan on omistanut Matti Henrikinpoika x, joka oli isän isä. Kirja on ajan tavan mukaan fraktuuralla painettu.

*

Sitten asiasta toiseen: kyllähän Siionin virret jouti uudistaa W.Malmivaaran toimesta; tässä näyte Vanhasta Laguksen Siionista. Rukoilevaiset taitaa vielä käyttää näitä?

www.youtube.com/watch?v=ElVVQ7LzPtw

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15180
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #32 : 20.07.14 - klo:22:16 »
Selailin vanhinta kirja-aarrettani: Piplia-Historia, se on, ?utelmia Pyhästä Raamatusta (en saa selvää ensimmäisestä kirjaimesta). Hubnerin, Barthin j. m. mukaan, toimittanut Suomalainen Kirjallisuus-Seura Viipurista, Kolmas painos. Maksaa nidottuna 80 penniä, Helsingistä, 1870, painettu ?.?. Frendellin ja Pojan tykönä.

Kirjan on omistanut Matti Henrikinpoika x, joka oli isän isä. Kirja on ajan tavan mukaan fraktuuralla painettu.

*

Sitten asiasta toiseen: kyllähän Siionin virret jouti uudistaa W.Malmivaaran toimesta; tässä näyte Vanhasta Laguksen Siionista. Rukoilevaiset taitaa vielä käyttää näitä?

www.youtube.com/watch?v=ElVVQ7LzPtw

Kirjapaino taisi olla Frenckell ja pojat
« Viimeksi muokattu: 21.07.14 - klo:09:08 kirjoittanut seppos »
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #33 : 20.07.14 - klo:22:52 »
En ole lukenut fiktiota enää varmaan vuosiin. Jotain kyllä pystyy lukemaan kuten juuri Huovisen huumorijuttuja esimerkiksi. En tiedä, mikä tämän on aiheuttanut?

Sama täällä. Ehkä nuorena tuli luetuksi annos täyteen. Ja onhan se tosielämäkin aika värikästä ja vaihtelevaa. Meidän työyhteisössä oli kerran vastavalmistunut naispuolinen harjoittelija. Katseli hommaa muutaman päivän ja huokaisi: Ihan kuin olisi tullut kotimaiseen sarjafilmiin. Joskus mietin, että siinähän olisi romaanin ainekset, mutta sitten totesin, että kriitikot kyllä kritikoisivat liikaa lennokkuutta henkilöhahmojen kehittelyssä.

Jos nykyaika kyllästyttää, voi syventyä historiaan. Esim. ortodoksian ajan piispojen jälkeläisten naimakaupat olivat parhaimmillaan aitoa seiskakamaa.

Luin aikoinaan 1700-luvulla tehtyä tieteellistä esitystä (edw. Gibbon)  bysanttilaisesta sotapäälliköstä Belisariuksesta. Sitten löysin torilta samasta kaverista kertovan historiallisen romaanin, tekijä aika tunnettu brittikirjailija Robert Graves. Se jäi lukematta, Gibbon oli niin paljon parempi. Kuivaakin historiallista esitystä voi lukea kuin kaunokirjallisuutta, sitä vartenhan meillä on mielikuvitus. 

Viimeksi lukemani kaunokirjallinen teos kertoi koulusta, jossa jonkin aikaa työskentelin, ja yksi sivuhenkilö muistutti erehdyttävästi minua. Tällä puolustelen satunnaista lankeamistani fiktioon.

Mt

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15180
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #34 : 21.07.14 - klo:02:36 »
Luulin olleeni ainoa, joka lukee vain faktaa. Tämä tauti on ollut minulla jo ptkään. Voi olla, että sillä on tekemistä ammatin kanssa. Kun vielä töissä olessani jouduin lukemaan rapiat 500 sivua faktaa viikossa, niin fiktiolle ei jäänyt aikaa.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25784
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #35 : 21.07.14 - klo:07:47 »
Olisiko kysymys aikuisuuteen kypsymisestä ?  :002:   Minua se ei vieläkään täysin koske. Kyllä olen huomannut, että tv-ohjelmat ovat jo jonkin aikaa jääneet uutisiin ja urheiluun lähes täysin. Hyviä elokuviakaan ei tunnu enää olevan.

Lukemistooni ei ole koskaan kuuluneet seiska-herttasarjalaiset jutut. Enni Mustosen maalaisromantiikka oli kivaa sen miljöökuvauksen ansiosta, samoin historialliset esim. Eira Pättikankaan ja Paula Havaksen romsut menivät.  Dekkarit ovat asia erikseen. Kauhutarinoita,sciense ficktionia, tms. en avaa. Harry Potterit ovat minulle tuntemattomia, mutta Narniaa ja Taru sormusten herrasta olen nuorena harrastanut. Venäläiset klassikot kuin enimmälti nuoruudessa.
Olen näköjään siirtymässä elämänkertoihin, muistelmiin, ja hengelliseen kirjallisuuteen.  Osittaista vanhenemistako ? :icon_sad:

Runot ovat aina pöydälläni, ja Raamattu.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

myyrä

  • Vieras
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #36 : 21.07.14 - klo:09:42 »

Jos nykyaika kyllästyttää, voi syventyä historiaan. Esim. ortodoksian ajan piispojen jälkeläisten naimakaupat olivat parhaimmillaan aitoa seiskakamaa.

Luin aikoinaan 1700-luvulla tehtyä tieteellistä esitystä (edw. Gibbon)  bysanttilaisesta sotapäälliköstä Belisariuksesta. Sitten löysin torilta samasta kaverista kertovan historiallisen romaanin, tekijä aika tunnettu brittikirjailija Robert Graves. Se jäi lukematta, Gibbon oli niin paljon parempi. Kuivaakin historiallista esitystä voi lukea kuin kaunokirjallisuutta, sitä vartenhan meillä on mielikuvitus. 

Mt

Kyllä minäkin luen mielelläni historiaa vaikka sen kirjoitusta onkin aika monenlaista. Mielelläni en muistelisi enää sisällissodan aikoja vaan laulaisin niiden kohdalla että "anna arpisten haavojen olla", mutta minulla oli eräs kirja jonka vein paikalliseen divariin. Kirja oli J.R.Hannulan Suomen vapaussodan historia (1938). Oli melko asenteellista tekstiä historiankirjoitukseksi. Oli kirjassa kyllä hyviäkin puolia ja mielenkiintoinen se oli kaikkine karttoineen. Tekstin yleisilme oli kuitenkin puistattava. Sain opuksesta kympin ja se näkyi olevan jonkin aikaa ikkunassa myynnissä kahdellakympillä.

Paikalla Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10266
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #37 : 21.07.14 - klo:11:35 »
En minä usko että se aikuistumista on, tuskin lapsenmielen kadottamista siis, siihen viitannee Riitta-mummi. Epäilen kirjan merkityksen hienoista muuttumista syyksi. Mietin sitä kyllä sillä hyvässä kirjassa on aina ns. Siteeksi totta. Tarkoitan, jotakin joka puhuttelee totena vaikka olisi tarinaa. Tietty tämä käsitys vahvistui kun kurssilla pakosta tutustui kustannuspuoleen " jos sinä kirjoitat noin sitä ei kukaan kustanna" . Tai " ensin ne katsoo olla- verbit ja ympyröi ne ja jos aukeama on kuin haulikolla ammuttu menee teksti ö- mappiin" eli niillä opetettiin mikä myy. Siis mikä kustannetaan. Lakkasi kiinnostamasta. En halunnut oppia juuri tuota.

Kieltämättä julkaistu uusi kirjallisuus noudattaa tuota. Repäisevä dadaismi mitä hän onkaan, kyllä menee läpi. Mutta sellaista ei jaksa lukea. Täytyy alustavasti ymmärtää mitä kirjailija haluaa kertoa. Siten " tarina tytöstä jonka nimi on Desiree ja joka herättyään löytää kylpyammeestaan lehmän" ei inspiroi minua kirjoittamaan Ivan Ivanovitshista joka samoin herättyään löytää pisuaaristaan hevosen" vaikka ymmärtäisin jälkimmäistä paljon paremmin. Enemmän ovat kokeiluja, ja elinkaari käy lyhyeksi. Vuosi myynnissä, seuraava alessa ja kolmantena ulkona hintaan " maksan jos viette pois" .

Dosentille olen velassa. Edistyn parhaiten tietokirjoilla, juuri nyt kiinnostavat Lontoon vuosien saarnat. Monesko kootuista oli, kun muistaisi tai jaksaisi selvittää. On jotenkin liian lämminkin. Ovat korvautuneet leffoilla kirjat minulla. Ei ole mielestäni ollenkaan hyvä. Molempia tarvitaan, kirjasta erottaa hitaammin onko kelpo. Sitä mielestäni tarvitaan, hyvän kirjallisuuden lukemista.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Paikalla Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10266
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #38 : 21.07.14 - klo:11:41 »
Ehkä on oma lahjakkuuden lajinsa. Ajattelen Penaa Voltairensa äärellä. Arvelen, että todella hyvä kirjailija ja tosi taiteilija onkin jaksanut ja halunnut lukea paljon. Ehkä vain annoin periksi todettuani, etten ole kirjailija. En ainakaan missään tapauksessa hyvä kirjailija. Liian rajoittunut maku, arvelen. Rehellisyys maan perii. Löytyy jotakin muuta.  :031:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #39 : 21.07.14 - klo:22:28 »
Kyllä minäkin luen mielelläni historiaa vaikka sen kirjoitusta onkin aika monenlaista. Mielelläni en muistelisi enää sisällissodan aikoja vaan laulaisin niiden kohdalla että "anna arpisten haavojen olla", mutta minulla oli eräs kirja jonka vein paikalliseen divariin. Kirja oli J.R.Hannulan Suomen vapaussodan historia (1938). Oli melko asenteellista tekstiä historiankirjoitukseksi. Oli kirjassa kyllä hyviäkin puolia ja mielenkiintoinen se oli kaikkine karttoineen. Tekstin yleisilme oli kuitenkin puistattava. Sain opuksesta kympin ja se näkyi olevan jonkin aikaa ikkunassa myynnissä kahdellakympillä.

Asenteellistahan se teksti on, mutta muistaakseni muuten pätevää sotahistoriaa. J. O. Hannula oli eversti ja Sotakorkeakoulun sotahistorian ja strategian opettaja. Hänen pääteoksensa on mielestäni Sotataidon historia I-III, jossa ei aiheesta johtuen ole liiemmin asenteellisuutta. Esitys on asiallista silloinkin, kun kuvauksen kohteena ovat suomalaiset, kuten Joutselän taistelussa, jonka kuvaukseen myöhemmät tutkijat eivät ole tuoneet mitään olennaista lisää.

Löysin muuten Vanhan kirjallisuuden päiviltä kaksiosaisen teoksen Kansalaissota dokumentteina. Alkuperäiset tekstit ovat historianharrastajalle korvaamattomia. Onhan niitä siteerattu tutkimuksissakin, esimerkkinä kuusiosainen Punaisen Suomen historia, jonka satuin löytämään eräästä antikvariaatista, mutta dokumenttikokoelma on hyvä lisä.

Kunpa vielä saataisiin tuon ajan sanomalehtiä digitoituna Kansalliskirjaston verkkopalveluun. Se sopisi hyvin juhlistamaan satavuotista itsenäisyyttä. Eikä kyse on isoista rahoista, vuositasolla varmaan sadalla tonnilla saataisiin projekti pyörimään. Jos tunnette poliitikkoja, niin survokaa tämä asia niiden kaaliin.

Mt

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25784
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #40 : 22.07.14 - klo:09:57 »
Kyösti Vilkunan elämä heränneessä kodissaan Nivalassa oli ristiriitojen repimää. Niin oli hänen tiensä vaikea hamaan loppuun asti.  Apua annettiin monelta taholta, mutta lahjakas kirjailija päätti itse elämänsä pään.

Raskasta luettavaa on hänen runonsa Tulkohon sota. Sitä kuvataankin tulivuoren purkaukseksi. Nimitys  körttiläis-luterilaisuus oli K V:n kuvailu Etelä-Pohjanmaan herännäisyydestä.

Heränneen kansan vaellus, sivulta 213 alkaen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13713
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #41 : 22.07.14 - klo:09:58 »
Ev Joose Hannula oli sitkeä eversti, vv -41-44 toimi rykmentin komentajana Vienassa ja Sallassa sankarikuolemaansa asti. Pitää ymmärtää, että kaikkinainen sotahistoriallinen teksti ennen Talvisotaa on asenteellista, koska sitä yleensä kirjoitti sodan 1918 voittajan puolella tapellut, niin Hannulakin.

Poissa Thomas McElwain

  • vaivatulla mielellä
  • Viestejä: 576
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #42 : 22.07.14 - klo:14:06 »
Minä olen niin lapsellinen, että luen satuja...
Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!
Dein Wille geschehe, mein Gott, jetzt und in Ewigkeit. --Hesekiel Sangmeister.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13713
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #43 : 22.07.14 - klo:16:04 »
Minä olen niin lapsellinen, että luen satuja...
Älä nyt, satuja luetaan, kun pyydetään. Kupeistani on lähtenyt senverran jälkikasvua, että vaari lapsellisena kelpaa aina lukijaksi. Joskus keitän "kähvit", että jaksaisin riittävästi.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vs: Tämän luin/tätä luen, osa 8
« Vastaus #44 : 22.07.14 - klo:17:51 »
Iltalukemisina minulla on useimmiten jokin Alivaltiosihteerin kirja, mikä milloinkin, niitä on hyllyssä aikamoinen rivi. Vaikka monet pakinat käsittelevät ajankohtaisia ilmiöitä, niiden nautittavuus ei vuosien mittaan huonone.

Eli aivan fiktioton en sentään ole.

Mt