Enolla oli mukavan kokoisia tomaatin taimet, olivat vielä sisällä.
Ja oli ihanan vihreää siellä, enemmän kuin täällä kotona vaikkei tuo matka kauhean pitkä ole, on silti etelämpänä.
Ja hän on aina ollut kasvi-kukka-ihminen.
Samoin luonto-valokuvaaja-metsästäjä-kalastaja-talous-ihminen.
Ennen leipoi pullat ja leivät ja teki ruoatkin itse mutta nyt ei enää leivo.
No tuo tuli sivulauseina tähän kasviketjuun kun aloitin tomaatintaimista.
Enemmän enoni tietää kukista ja kaikenlaisista kasveista kuin minä.
Kun olin lapsi opetti minulle tutuimpia ensin ja sitten vähän epätavallisempia, samoin lintuja tunnistamaan ja eläimistä.
Toinen enoni opetti kalastamaan...tai siis onkimaan.
Olin aina kesäisin paljon siellä kun mummonikin eli.
Eino-eno teki ekan ongen mulle..kun olin aika pieni...niin ongenvapa oli lyhyt ja soppelin silloin.
Ja kun en aina jaksanut kävellä pois rannasta niin Eppu otti reppuselkään pienen ja uupuneen kalastajatytön ja kantoi mummolaan.
Ihania nuokin kaikki muistot.
-Kiitos enoista !
