Inhimillinen "hyvyys" näkyy vain hyvinä päivinä, resurssien salliessa. Todellinen karva näkyy silloin kun ei ole enää mitään: aikaa, varaa, hermoja, terveyttä, hyviä päiviä, aivosoluja. Raadollisimmillaan ihminen on vain näkyvästi aito.
"Mikä on ihminen! kuitenkin sinä häntä muistat."