Olen ollut pientenkin asioiden murehtija. Suurten tunteiden heittelemä. Millon onneton, milloin onnesta mykkyrällä. Siis aiemmin.
Herännäisyyden mukana olen oppinut arjessa elämisen. Tyytyväisenä. Ainakin vähempään tyytyvänä. Suuria Onnen-hetkiä on enää harvoin.
Ehtoollisella koettu ei ole maallista onnea. Sitä ei voi oikein kuvata . Ehkä Jumalan kohtaaminen on sellaista.
Kun Lotta katsoo kauan ja rakkaasti minua, hymyilee ,ja on kerran kysynyt: Mummi mitä on rakkaus ? Siinä on suuren onnen hetki. Enemmänkin
Tänään kun oli kaunis ilma ,aurinkoa ja jo lähellä 0-keliä, lähdimme "koko perhe", Matti, koira ja minä pienelle lenkille. Se oli hyvä hetki.