Avioliitto on kahden kauppa ja on hyvä silloin kun se on hyvä.
Hyvä että sinulla on ollut hyvä liitto.
Osaan iloita siitä lukiessani.
Kaiketi vaatii kummaltakin mutta parhaimmillaan on lähes parasta, kuin paratiisi (ilman ihan mahdottomia romantisointeja) maan päällä.
Kun poikani kuoli ajattelin että kaikilla muilla läheisilläni on joku jonka kainaloon käpertyä illalla.
Minulla ei ollut eikä ole.
No toki hänen kumppaninsa koki kovimmin vielä.
Ja taas rukoilin Jumalaa että auta mua etten katkeroitusi.
Ja tässä sitä ollaan.
Ja kirjoitellaan.
Pojan viimeisin tyynyliinan teksti, kulunut:
"Levolle laske Luojani, armias ole suojani, sijaltain jos nousis en taivaaseen ota tykösi. Amen."
Jennu piti pitkään kainalossaan joka yö tuota tyynyä liinoineen ja sanoi että tuoksukin säilyi aikansa.
Samoin sanoi ettei malta poistaa saunan lasiovesta kahta sydäntä jonka poikani oli joskus siihen sormellaan piirtänyt ja höyry sen paljasti aina.
Paljon on juteltu.
Ja minua on auttanut hyvin monipuolinen musiikki myös jaksamaan ja työstämään surutyötä.
Ja ystävät joiden kanssa juteltu.
Ja oma väki joiden kanssa kaikkein eniten käyty yhdessä läpi ikävää ja surua.
Ja elämä jatkuu.
