Pelko ja rohkeus

[malla]

Niin...serotoniini kyllä vaikuttaa ihmisessä.
En oikein siitä tarkemmin osaa sanoa, ehkä lääkäri olisi siinä asiassa parempi kertomaan.

Ja pelko voi kyllä joskus olla ihan kahlitsevaa.
Se alkaa hallita ihmistä ja ihmisen käyttäytymistä.

Itse ajattelisin että turvalliseksi kokemansa ihmisen (sielunhoitajan ?) kanssa voisi vähin erin myös läpityöstää asioita.
Ja en tosiaankaan sano että olisi aina helppo prosessi.

Joskus pelot juontuvat ihan lapsuudessa koetuista traumaattisista asioista, ns lapsuuden haavoista.
joskus ne ovat tulleet elämän eri vaiheissa.

Ja ihminen on inhimillinen ja kokonaisuus...kaikki vaikuttaa kaikkeen..on kuin fraasi mutta niin se on..mielestäni.

Joskus pelko on kyllä tarpeellinenkin, mm itsesuojeluvaisto.

Yö yhtyeellä on laulu, pelko ja rakkaus.
Joskus sitä kuuntelen.

http://www.youtube.com/watch?v=cDAidCy2Jzk

Mitkä sanat...
__

Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kaksi verestä sakeaa, pelko syyttää ja vainoaa
Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kylvää ja niittää saa, pelko pahalla kasvattaa

Pieni poika, kovin koittaa kelvata
punnitsee ja varoo sanoja
Pyhää isää ei saa suututtaa
on leikittävä urheaa
Ei saa itkeä niin paljon
poika pelkää pelätä

Nuori haarniskaansa peittää haavansa
halveksii ja ivaa heikkoja
Elämä on rankkaa näytelmää
pieni poika sisällään
Ei saa näkyä niin paljon
poika pelkää pelätä

Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kaksi verestä sakeaa, pelko syyttää ja vainoaa
Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kylvää ja niittää saa, pelko pahalla kasvattaa
Rakkaus vaalii ja vahvistaa
se luottaa ja vapauttaa

Kaikkialla näkee vihollisia
rakkaaltaankaan ei oo turvassa
Reviiriään asein puolustaa
mies ei pysty olemaan
liian lähellä, niin paljon
yhä pelkää pelätä

Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kaksi verestä sakeaa, pelko syyttää ja vainoaa
Saman sydämen päällä, pelko ja rakkaus
kylvää ja niittää saa, pelko pahalla kasvattaa
Rakkaus vaalii ja vahvistaa
se luottaa ja vapauttaa

Taisteluissa vihdoin alkaa väsyä
väsynyt ei jaksa pelätä
Ihmisenä tyytyy kelpaamaan
sydämensä rauhoittaa
Rakkaus vahvana
on hauraan kaunis pelon kuolema

[malla]

Laitan linkin aivot ja välittäjäaineet.
Mutta en oikein osaa tosiaan muuta itse sanoa.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=13

[malla]

Laitan vielä toisenkin linkin joka käsittelee pelkoa.
Jos "jaksaa" lueskella.

http://elaparemmin.fi/blogi/mista-pelko-johtuu-ja-miten-siita-paasee-eroon/

[Riitta-mummi]

Tiedän kyllä nuo asiat. Ovat tulleet tutkittua monelta kantilta. Herkille ja tunnontarkoille ihmisille on  annettu fyysinen sairaus, jolla ei mielestäni ole
raamatunlauseista apua. Kysymys on serotoniinin takaisinoton häiriöstä.
Sairaudet ovat kova koulu, mutta tarpeellinen. Se lähentää jumalasuhdetta.

[malla]

Niin se on.
Sairaus, varsinkin ns parantumaton sairaus pysäyttää ja pelottaa.
Ihminen on monesti kovin hauras kun elämän vastoinkäymiset lyö ristiaallokkona elämän purteen.
Kuolemanpelkokin voi syntyä.
Ja joskus ihminen pakenee eri tavoin ettei tarvitsisi kohdata sitä että loppukin tulee ja aika kuolla.
Kun poikani kuoli niin minusta tuli enemmän realisti kai kuin aiemmin, joskus jopa niinkin inhottavaa sanaa käytän itsestäni kuin "inhorealisti"...siis näen kuoleman eri tavalla kuin enemmin.
Vaikka työssäni olin saattohoitovastaava yli 10 vuotta niin kun kuolema astui ns oman kurkihirren alle se riipi paljon minusta pois.
Mutta koen että se toisaalta myös antoi työkaluja tulevaan.
Ja saa ajattelemaan että aika joskus loppuu itsekultakin täällä maan päällä ja sitten alkaa ajattomuus, ikuisuus.

[Riitta-mummi]

Ei minuakaan kuolema pelota. Olen nähnyt ikääntyneen äitini juuri kuolleena. Hän oli kauniimpi kuin koskaan eläessään. Hyvin onnellisen näköinen vaikka oli ollut kovasti sairas. Vasta viime vuosikymmenenä olen arvellut että äidilläni oli hyvin terve usko Jumalaan.

Veljeni itsemurha oli toisenlainen kuoleman kohtaaminen. Hän ei jaksanut. Me selvisimme kälyn kanssa puhumalla, puhumalla, puhumalla. Eikä mitään salattu tutuilta.

Sitten olen saanut odottaa kahden todella vanhan naisen, anoppini ja Liisa-neidin , elämänsä kyllätä saaneiden tyyntä odotusta parempaan.


Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun saakka, sanoo Vapahtajani. Hän on vapahtanut jo ajassa monista vaikeista asioista.
Olen nyt kertonut asioistani enemmän kuin aioin. Hain  vastausta sille , että onko kaikki pelot kohdattavissa. Pelokaskin voi elää hyvin.

[malla]

Vapahtaja on uskollinen kaikissa vaiheissamme.
Ihmisyytemme erilaisissa tilanteissa.
Lupauksensa mukaisesti.
Ja on luvannut jättää meille rauhansa.
Hänen oman rauhansa lahjoittaa ihmisille.

Joh. 14:27
   
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

[Leena]

On sanottu niinkin että kun tohtii, uskaltaa kohdata pelkonsa niin siitä voi päästä.
Kohdata ja ehkä läpityöstää.
Joskus se voi tuntua pelottavalta mutta jos sen läpielämisellä pääsee irti ja vapaaksi peloistaan niin ehkä se kannattaa.
Ja voi viedä joskus aikaa työstää asioita joista pelko on muodostunut.

Suhtautuisin varauksella. Pahoittelen.

Jos jaksaisi muistaa että arka saattaa rohkaistua ystävällisestä katseestani. Ja päinvastoin tietty myös.

[vn]

Koetut epäonnistumiset voivat aiheuttaa lumipalloilmiön pelkotiloissa ja niiden muodostumisessa kierteeksi,
ellei epäonnistumisen jälkeen saada kokea sama tai lähes sama tilanne uudelleen onnistuen.

[Riitta-mummi]

Suhtautuisin varauksella. Pahoittelen.

Jos jaksaisi muistaa että arka saattaa rohkaistua ystävällisestä katseestani. Ja päinvastoin tietty myös.

Leena ymmärtää enemmän ! Kun ei olekaan kysymyksessä kaiken pelko, ei lumipallo, ei rakkaudettomuus, ei itsekkyys. Vaan vain muutamien tiettyjen tilanteiden aivoissa aiheuttama kohtaus. Siitä pelosta on kysymys. Myös myötäsyntyisestä, perinnöllisestä.

Tällöin esitetyt lausonnot eivät auta, ei Raamattu eikä jooga.  Onneksi tässä iässä ei tarvitse tehdä muuta kuin väistää.

[juhani]

Onneksi tässä iässä ei tarvitse tehdä muuta kuin väistää.

me olemme Riitta-siskon kanssa joo-henkilöitä...

[Riitta-mummi]

me olemme Riitta-siskon kanssa joo-henkilöitä...

Juhani,olkoon isänperintömme: Rauhan minä jätän teille, minun rauhani....
Kyllä olen eilen kuohahtanut kuin koira, jonka luu-apajalle naapurin koira yrittää. Se körttiläisyys jonka Lahden juhlissa löysin olkoon sama edellen.
Toki muutos on suotavaa kun se kehittyy sydämissä.

Vihastukaa, mutta älkää vihatko.

[Riitta-mummi]

Syntymäsäikkynä olen maininnut pelko-sanan aika usein. En pelkää hämähäkkejä, enkä mörköjä. Näennäisestä rohkeudestani huolimatta tapaan itseni usein pelkäämästä jotakin määrittelemätöntä.

Olen perinyt kaikkinaisten murheiden kantajan ominaisuuden, huolestuneisuuden, ja siinähän sitä onkin taakkaa ollut.

Tälle iälle on pitänyt päästä ennen kuin olen oppinut hiukan hellittämään. Kun huoli alkaa ahdistaa vetäisen nopeasti pätkän Filippiläiskirjeestä: Älkää mistään murehtiko... Se on useimmiten auttanut. Tietty huolettomuus ( melkein synniltä tuntuva) on vallannut alkaa ja mielentyyneys ja
elämisen ilo ovat voittaneet kuolemisen pelonkin.

Pelkoja:  Viha. Katkeruus. Omat ajatukset.
Huolia: Maailman tilanne. Jälkeläiseni.

Näin äsken jonkun lukevan toista pelko-aiheista aloitustani. Siinä oli jopa lyöntivirhe mennyt läpi otsikkoon, mikä häpeä ! Tästä pääsinkin melkein taas pelkäämään epäonnistumistani, mutta en sentään enää.

Kopioin toisen saitin aloituksen thän että itsekin näen mitä pelkojani olen kartoittanut ja kirjannut luettaviksi.
Noinhan se olikin. Vaan eipä enää. Pian tuon helmikuun 2014 jälkeen sain juhani-veljeltä vinkit elämääni muuttaneisiin kirjoihin.
Siitä alkaen ei mikään ole ollut samaa. Jo Jeesuksen-rukouksen käyttö alkoi tuoda apua kaikenlaiseen pahaan itsessäni ja ulkopuolellani. Niin juuri luvattiin pienessä ortodoksien rukousoppaassakin.

Turhista huolehtimista olen myös vapaa. Kiitos kaikkivaltiaan Jumalan !

Nyt kun tarkastelen pelkojani uskon niiden olleen Pahan aiheuttamia pahan-pelkoja. Näen nimittäin aivan samoja piirteitä pienessä lapsenlapsenlapsessani.
Säikkyminen ja säpsähtely on mystinen juttu. Mitään näkyvää ei tarvinnut olla kun alkoi pelottaa. Herkille käy näinkin.
Kävin tästä kirjoittamaan kun Nojatuolikirkossa puhuttiin hyvin osuvasti pelkojen olemuksesta, jopa tarpeellisuudesta.

Saatana kiusaa meitä monilla erilaisilla tavoilla. Etenkin uskovia, Herran Kristuksen omia hän koettaa järkyttää.
Kristus on turvamme ja toivomme. Hänessä on pysyttävä, niin elämme paremmin ja kuolemme hyvin.

[Riitta-mummi]

Kuin vastauksena edelliseen oli aamun lehdessämme artikkeli erityisherkkyydestä.
Erityisherkkyys ei ole sairaus, vaan ominaisuus jota ei ole tunnettu edes ammattipiireissä. Oma 1. opettajani taisi olla itsekin, niin hienosti hän otti taipumukseni huomioon.

Olen viimeisen runsaan vuoden aikana tullut ymmärtämään enemmän itsestäni.
Erityisherkkyyden ja mystiikkaan taipumisen. Sitä ennen olen ollut vain erilainen.
Siis, sisäisesti ja elämyksellisesti. Muutoin olen tavallinen pulliainen, toinen jalka maassa, mutta sydän taivaassa.

Monet vaikeudet olen kohdannut ymmärtämättä tätä:

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/08/24/erityisherkka-voi-kohdata-tunteidensa-vahattelya-kiusaamistapauksissa

[Riitta-mummi]

Jos tuo E-SS:n juttu ei näy, tässä on MTV:n aiempi näkemys. Etlarin juttu on napakampi, siinä on otettu etenkin lapsuus ja lapset enemmän huomioon.

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/erityisherkka-ihminen-kokee-kaiken-voimakkaammin-ja-unohtaa-siina-samassa-huolehtia-itsestaan/4751432