Sain kirjaston pikalainana Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa, joten se piti lukea vitkastelematta. Minä mietin, onko tosiaan muuten terveen ihmisen kokemus ja ajattelu noin sekavaa kuin Lingren kuvaa vain korkean iän vuoksi. Toki yksinäisyys ja virikkeettömyys aiheuttaa deprivaatiota, mutta näillä päähenkilöillä vaikutti olevan paljon sosiaalisia suhteita.
Se on totta, että vanha ihminen voi kadota ystäviltään joutuessaan sairaalaan tai tuonpuoleiseen, kaikki vaitiolosäännöt estävät kertomasta muille kuin lähiomaisille, jotka voivat olla hyvinkin "etäläheisiä", eivätkä välttämätätä edes tiedä, kuka on oikeasti arjen läheinen ja ystävä, joka voi olla hyvinkin huolissaan.
