Juhlamme meni supsikkaasti. Pysyttiin aikataulussa. Olen vanhemmuuttani muuttunut jännittäjätyypiksi, joten pysähdyin jo portaikossa ja kiitin Isää. Enhän minä kummoseen kykene, en aina jaksa edes Ristin suuntaan kyyköttää.
Ymmärrän Veljeni VN:n asemaa, hänellä on niin monta rautaa ahjossaan niiden eri taloyhtiöiden kanssa. Niin, minunhan piti aloittaa, että oli kova tuuli, kun "rustinkiamme" kiersimme.