Olimme ystävän kotona runsaat pari tuntia. Koira oli yksin kotona sen ajan. Kyllä me saimme kunniamme kuulla kun äsken tulimme. Suurinpiirtein näin, ihmisten kielelle käännettynä: Missä sitä on oltu nääääääääääin kauan. Ruokakin on jo toista tuntia myöhässä: Nyt viette minut heti lenkille !!
...
Katselimme tietysti vanhoja valokuvia, lehtileikkeitä ja Muistovärssykirjaa, jollainen kaikilla tytöillä oli.Kiiltokuvat olivat liki samat kuin omassa kirjassanikin. Olin kirjoittanut kauniin värssy, joka päättyi: Elä Isänmaalle, kuole Jumalalle !
Oho! olipa ollut komeaa 10-vuotiaalta muistoksi saman ikäiselle. Sitten muistin että omassa kirjassani on samat sanat. Opettajan kirjoittamana.