Tämä on taas sellainen asia, että ainakin omanäkökanta kummasti muuttui siinä vaiheesa kun aisia tuli itsellekin ajankohtaiseksi. Sitä ei vaan osaa varautua sellaiseen, että lapsia ei tulisikaan kun iitä haluaa. Se oli aika suuri tuska kannettavaksi ja pohdittavaksi, ja suurimmat uskon kriisit liityivät kanssa siihen. Miten rakastava Jumala "tuottaa" meille tälläistä tuskaa ja oli se melkoinen koetus, myös avioliiitolle. Hotoihin asti ei meillä koskaan päädytty vaan siinävaiheesa kun oltiin jo väestöliiton asiakkaita, tuo pieni ihmeemme ilmoitti tulostaan ja saimme terveen lapsen.
Mutta voin todella sanoa tietäväni miten kipeä ja tuskallinen asia on, varsinkin naisena. Siksi, väittäisinkin että jyrkiimät vastustajatkin miettisivät uudelleen, jos heillä olisi edes pieni aavistus siitä miten suuresta asiasta on kyse.
Mutta mutta, en pidä tästä ajattelusta, että jokaiselle on oikeus "uuteen leluun" kun siltä tuntuu, lähinnä tarkoitan tällä yksinäisiä naisia. esim. minulla on ystävä, joka puhuu aina miten haluaa lapsen, muttei tarvii miestä mihinkään. Entäs sitten se lapsi?!?!, jonka okeudet tuossa unohtuu täysin.
Kantani olisi siis seuraava, hoidot tulisi sallia pareille, avioiliitolla/avoliitolla ei ole merkitystä, mutta lapsella on oikeus äitiin ja isään.
tuosta lesbo/homo parien adoptiosta en tiedä oikeasti mitä sanoa, minulla ei ole tarpeeksi tietoa tai kokemusta, mutta tuskin tuo asia yksinään pilaa kenenkään elämää tai lapsuutta.
kuitenkaan mitää yleispätevää linjanvetoa ei voi mielestäni tehdä, kyse on kuitenkin ihimiselämästä ja tapauksia tulisi tutkia/harkita tapauskohtaisesti.
Lapsenoikeudet ovat minusta tärkeämmät kuin aikuisen