Minä nyt piipitän vielä kerran: asiakkaan = potilaan paperissa pitäisi teksti olla selkokieltä, minulle suomea eikä latinaa.
Niinpä. Mutta paljonko informatiivisempi sinulle olisi esimerkiksi päärynälihaksen kireys tai jokin muu josta ei kertakaikkiaan kukaan käsitä mitään?
Olen jokseenkin unohtanut kaiken silmätaudeista olin niissä aika surkea vaikka miten luin, eihän meillä päässyt tentistä, ellei osannut 75prossaa, sillä sai 1-. sinnittelin muistaakseni kuitenkin magnan. olin vain joissain aineissa huono.
Sitten tuli omia silmäongelmia, todettiin oikean silmänpohjan rappeuma joka ei suomeksikaan sano minulle mitään. Äidillä on sama, mutta hän on koko lailla iäkäs jo. En siis tiedä, sokeutuuko se, muttei kai lekuri liioin.
En tajunnut järin mitään tekstistä jonka potilaskertomuksesta sain, mutta hoito-ohjeen ymmärsin erinomaisesti, samoin, milloin tulee saapua jatkotutkimuksiin ja varata seuranta-aika. Minulle se riittää. Tiedän että tekstin on oltava yksiselitteinen ja ilman ihmettelyjä avautuva myös toiselle lääkärille, mikäli seuranta ei onnistu samalla. Niin vain voi tapahtua. Hän kun saattaa vaikka kuolla.
Minulle oleellista on, että tekstit ovat joka lääkärille asialliset, luettavissa ja ymmärrettävissä, sillä paraneminen on minulle se ykkösasia, ei se, passataanko minua niin pitkälle, että hoito jo vaarantuu.
Lääkäripotilas osaa ajatella molemmin päin. On nämä mietitty sen verran usein. Mikään ei häiritse hoitoa niin, kuin mitääntekemättömät merkinnät edelliseltä lääkäriltä.