Messuun on optioita; Alppilan kirkossa viettäväöt vasta kello 16, jolloin tietysti ihminen saattaisi seuroihinkin mennä. Kui maailmas saattaa olla näin sairas? Toisaalta. Tarvitsiko innostua novellin olemuksesta ja ihan-vähän-kokeilla uutta kirjoitustekniikkaa, kun tiesi mihin se johtaa. Sänkyyn vasta kun nukahtaa näppäimistölle - kello puoli neljä.
Ensi kertaa vannoin tätä, etten enää koskaan päästä itseäni nukahtamaan näppikselle, muuan jouluna. Siskoni on semmoinen emonen, että peräänkatsoo minuakin. Oltiin taas Anttolanhovissa, hän vastapäisessä huoneessa tsekkasi, että Minervalla ja Matilla on kaikki kunnossa, ja kuulin jostakin unen läpi, ja jotain tunsinkin, kun Marikka veti läppäriä pääni alta ja totesi että oi-voivoi, kyllä sinä vaan taas nukahdit näppäimistölle.
Se oli jotain semmoista jonka sävyä ei saata kuvailla, sekaisin, että hän on äärimmäisen huvittunut, muttei voi nauraa kun minä herään, ja sääli-ihmettelyä, päätös piti runsaan tunnin, siis. Jotenkin minä yöpaidassa aamulla peiton alta heräsin. Ja kone oli siististi sammutettu ja tiedosto tallennettu. PIenenä minun piti katsoa Maria, vielä jäädä kotiin seuraamaan, ettei hän saa kuumeisena massiivista verenvuotoa, hän sai lastentaudit suoraan vakavina komplikaatiooina ja tuo todettiin sikotauti-aivokalvontulehduksen yhteydessä. Sanoivat, että älkää jättäkö kuumeisena yksin. Peiliin teipattiin ambulanssin, vanhempien koulujen numerot ja marssijärjestys. Ensin lanssi, ja sisko siihen, sitten soiitto vanhemmille.
Mutta kun hän ei ole täällä.
Useimmat taitaisivat ajatella että iso ihminen...!
Mutta Alppilasta havaitsin; kreikankielinen raamis heillä. Juuri mainostavat, mahdollisuus oppia UT:n kreikkaa. Sinne.
