Olen kansakoululaisena ollut mukana laulamassa Nabuccon kuuluisaa Heprealaisten kuoroa Mikael Agricolan kirkon parvella: "Synnyinmaani, sä kallehin, kaunehin maa, puolehes nostan kyyneleisen katseen. Toivoain konsanaan en mä voi kadottaa. Sen mä syvälle sydämmehein kätkenyt oon." Sen ikäisenä oppi ulkoa kaikenlaista.