Tappioista ja kohtalon kolhuista parhaat laulut syntyvätkin. Onnelliset lallatukset unohtuvat useimmiten.
Laulelmissa on niin iskevää ja kohti tulevaa sanontaa joskus, että käytin niitä "hyväkseni" puhuessani sankarihaudoilla ja vast tilaisuuksissa. Tuntui palkitsevalta, kun kumaraan jo painunut kunniakansalainen otti puheestani asiantyngän keskusteluumme, "noitahan me nuoret miehet rallatimme aina, kun oli mahdollisuus". Yksikin opasti, että käyttöön jäänyt elämää juoksuhaudoissa ei ole ainut, vaan että on sellainen kuin taistelun jälkeen ja se on mieluisampi, siis tälle kertojalle.
