Kirjoittaja Aihe: Heränneitä ja nukahtaneita  (Luettu 24691 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Benkku

  • Vieras
Vs: Heränneitä ja nukahtaneita
« Vastaus #90 : 24.06.13 - klo:09:16 »
Aihe otsikko olisikin pitänyt olla:

Heränneitä ja nukahtaneita sekä harhautuneita.
ynnä turhautuneita
ja vaivautuneita.

ps. PekkaV, ukolla on ilmeisesti paljon luppoaikaa.  :icon_wink:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27230
Vs: Heränneitä ja nukahtaneita
« Vastaus #91 : 24.06.13 - klo:10:12 »
ja vaivautuneita.

ps. PekkaV, ukolla on ilmeisesti paljon luppoaikaa.  :icon_wink:

Väärin Benkku, eläkeläisillä on  k i i r e ! Odotapa vaan.

Pitää herätä aikaisin että ehtii illalla myös nukkumaan aikaisin. :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15283
Vs: Heränneitä ja nukahtaneita
« Vastaus #92 : 24.06.13 - klo:10:54 »
Minulla oli kauan kiire ja se johtui siitä, että muut täyttivät almanakkani. Ajattelivat, että "minullahan on aikaa". Ei sekään kivalta tuntunut repiä itseään vapaaksi tutuista kuvioista. Kiva, että kysytään, mutta hyvä, että saa jäädä aitovierelle.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19803
Vs: Heränneitä ja nukahtaneita
« Vastaus #93 : 24.06.13 - klo:11:48 »
Minäkin elän jotenkin jännää aikaa näinä vuosina, jos terveyttä suodaan (se on raskas iso kysymys).
Taloyhtiöiden hommia tykkään "harrastaa", olen itseni pomo ja myös suorittaja, ja mikäs siinähän se menee.
Jos jonkun talon hallitus tulee tyytymättömäksi palveluihini ja päättää potkaista pellolle, niin so what...
Mutta totta puhuen, jos näin kävisi todellakin...olen sen luonteinen ihmispoloinen, että kyllähän
maailmani siihen kaatuu ja romahdan, putoan monttuun, en pääse sieltä ylös vähään aikaan, ruikutan tilaani
toisille enkä osaa ottaa apua ja lohdutusta vastaan...hylätyksi tuleminen ja tarpeettomuus sattuu pahasti.

Tällä hetkellä iloitsen ja olen kiitollinen elämän tilanteestani, lähipiiristä, terveydentilasta, liikuntakyvystä,
harrastusmahdollisuuksista, ystävistä, seurakuntayhteydestä, kuorosta, musiikista, foorumista,
Vapahtajasta, toivosta, lupauksista, armosta, anteeksisaamisesta.

Benkku

  • Vieras
Vs: Heränneitä ja nukahtaneita
« Vastaus #94 : 24.06.13 - klo:11:49 »
Nykyihmiset voivat oppia Suomen 1700-luvun hengellisen elämän ja  / herännäisyyden liikehdin alkujuurilta jotain.
Minusta sen aikainen hengellinen elämä ja hengellisten liikkeiden lainalaisuudet ovat ajattomia.

Benkku

  • Vieras
Vs: Heränneitä ja nukahtaneita
« Vastaus #95 : 09.07.13 - klo:23:03 »
Nykyihmiset voivat oppia Suomen 1700-luvun hengellisen elämän ja  / herännäisyyden liikehdin alkujuurilta jotain.
Minusta sen aikainen hengellinen elämä ja hengellisten liikkeiden lainalaisuudet ovat ajattomia.

Petäjävapriiki.  :icon_cool:


Benkku

  • Vieras
Vs: Heränneitä ja nukahtaneita
« Vastaus #96 : 09.07.13 - klo:23:16 »
Mutta kuten alkuperäinen kirjoittaja, minäkin kaipaan aika ajoin pieniä tärskyjä pysyäkseni hereillä. Huomaan olevani kuin unissakävelijä tai pilvien tuijottelija. Matka jatkuu, maisema vaihtuu. Niin kauan kuin kulku on riittävän tasaista ja helppoa, en huomaa eksyneeni.

Tärsky herättää! Silloin on tarkistettava suunta.

Herättäjäjuhlat Haapajärvellä 5.-7.7.2013  tärsky aiheutti minulle lievän "aivotärähdyksen". Täytyy harkita tarkasti jatkossa minne juoksee.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Vs: Heränneitä ja nukahtaneita
« Vastaus #97 : 10.07.13 - klo:07:16 »
Nykyihmiset voivat oppia Suomen 1700-luvun hengellisen elämän ja  / herännäisyyden liikehdin alkujuurilta jotain.
Minusta sen aikainen hengellinen elämä ja hengellisten liikkeiden lainalaisuudet ovat ajattomia.

Mitä oli 1700-luvun hengellinen elämä? Yksi esimerkki:

Lainaus
"Hairahtuneitten nuhtelu tapahtui yksityisesti sekä julkisesti kokouksissa ja vihdoin ankarimpana kurinpitokeinona käytettiin sulkemista seurakunnan yhteydestä. --- Synnin havaitseminen olikin erinomaisen tarkkanäköistä, ja  monet asiat, mitkä ennen olivat näyttäneet mitättömiltä ja merkityksettömiltä, havaittiin nyt synniksi. --- Vikojen ja viallisten selville saaminen tapahtui erinomattain sisäisten henki-ilmoitusten kautta."

Ei voida puhua yleistäen 1700-luvun hengellisestä elämästä. Vaikka rajoituttaisiin pelkästään ns. virallisen seurakuntaelämän ulkopuolisiin liikkeisiin, katsomusten kirjo oli yhtä laaja kuin nykyisinkin. Tunnettuihin nimiinkään ei voi luottaa, ellei kerrota, mistä elämänvaiheesta puhutaan. Edellä oleva sitaatti kuvaa Abraham Achreniuksen yhtä elämänvaihetta - Achreniushan on nykyisin arvostettu herännäisyyden edeltäjäpappi ja virsirunoilija, mutta varhaisessa keski-iässä hän perusti seurakuntaansa oman puhtaan siioninsa, jonka toiminta edellä kuvatun perusteella täyttää puhdaspiirteisen hengellisen väkivallan tunnusmerkit. Nuori Achrenius oli erilainen kuin keski-ikäinen (johon kauteen sitaatti liittyy) tai vanha. Sama pätee moneen tunnettuun uskonnolliseen persoonaan ja liikkeeseen.

Mt
(Sitaatin lähde: Ruuth, Abraham Achrenius I, s. 156)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Heränneitä ja nukahtaneita
« Vastaus #98 : 10.07.13 - klo:13:41 »
Voihan sitä herätä suremaan muutakin syntiä kuin omaansa. Itsensä saa jättää Herran huomaan ja suunnata katseensa vaikka rakenteellisiin vääryyksiin. Taistelukenttää riittää.

Kooma on ylisana, mutta torkahtelu on minulla luvattoman yleistä. Valvominen on vaikeaa ja herättelyä tarvitsee.

Kuulin kerran saarnan jossa mainittiin, että viisaatkin neitseet olivat umpiunessa kun ylkä viipyi matkalla.

Dosentin kirkkoajatus on:  Toisen kanssa, toista varten, ja toisen tähden.  Kirkko peri Kristukselta tuon, edes yrityksen, kantaa Jumalan eteen myös maailman vääryyttä, kun se lukee synnintunnistuksen.  Siksi jäin hiukka ymmälleni, kun kotimaa24-sivustolla joku kolumnisti tahtoi sitä muutettavan yleisemmäksi valitukseksi kaikensorttisesta ahdistuneisuudesta, ja päästösanojen tilalle jotakin "armonvakuutusta", koska hän itse ei kerta kaikkiaan koe aina olevansa juuri syntinen - on muuta josta tulee kärsimystä.  Olisin vastannut, mutta kirjautuminen tuotti teknisiä ongelmia.

Tuo rohkaisee minua epilepsioineni päivineni toisten yhteyteen.  Itse ymmärrän, että on vain yritettävä kaikin tavoin tulla vastaan heitä jotka joutuvat kokemaan kohtauksen minkä tahansa seurassani, selvittää, tukea, osoittaa kuinka pahoillaan on, että tapahtui niinkuin tapahtui.  Anteeksipyyntö tuntuu höhlältä, sillä se sisältää minulle ajatuksen että yritän olla toistamatta tätä.  Muttei sekään ole minulta pois, kunhan ymmärrys kasvaa.  Ennen ajattelin, että minähän tässä kärsin, tulkoot he avuksi.  

Kirkossa "toista varten" ja "toisen kanssa" jopa "toisen puolesta"  ainakin yritän muuta mutta merkillistä, miten vaikeaa todella on mennä ja sanoa:  Kuule - Tämä oli nyt sitä mistä joskus mainitsin.  Oman avuttomuutensa osoittaminen kai aina on - mutta kuinka muuten olen "toista varten" ja "toisen puolesta" kun hän joutui siihen "minun kanssani" varoittamatta?  

Toivon, että tämä subjektiivisuudessaankin kertoo jotakin viisausajattelua Kristuksen kirkosta.  Lähtöajatus on, että kirkko valvoo, vaikka yksittäiset jäsenet torkahtelevat, tai vallan nukkuvat.  Jumala sitten herättää. 

  Joskushan mietin, mitä on risti, eiköhän sitten tämän tapaisen ottamista - mutta yhdessä ja yhteisössä.    Nämä on suoraan Dosentin väitöskirjasta, josta Barth meni ihan kierteisiin:  Tämä on "teologian ihme...."
« Viimeksi muokattu: 10.07.13 - klo:13:44 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Heränneitä ja nukahtaneita
« Vastaus #99 : 10.07.13 - klo:23:16 »
Minä huomaan että ketjut päättyvät minun juttuihini.  Jos minä demppaan keskustelua?  Se tuntuu surumieliseltä  :'(
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19803
Vs: Heränneitä ja nukahtaneita
« Vastaus #100 : 10.07.13 - klo:23:38 »
Minä huomaan että ketjut päättyvät minun juttuihini.  Jos minä demppaan keskustelua?  Se tuntuu surumieliseltä  :'(
Sama kokemus minulla välillä, mutta koitetaan jatkaa. Eikä se haittaa vaikka kirjoitettaisiin johonkin
ketjuun useaan otteeseen peräkkäin.
Uskoisin näin että sydämemme kyllyydestä kukin täällä naputellaan, jaetaan tuntojamme ja kokemuksiamme.
Hieno asia että tällainen foorumi on olemassa, tuntuu hienolta jakaa täällä asioita suunnilleen samanmielisten
foorumiystävien kanssa. Rikkautta on myös erilaisuus, erilaiset tunteet ja kokemukset.
Saadaan lukea, kirjoittaa, ottaa vastaan ja antaa...mikä itsestäni hyvältä tuntuu.