Raamattua voi tosiaan lukea hyvin monella tavalla ja löytää perusteluja monenlaisille asioille niin kuin Heinimäkikin osoitti: Natsi-Saksassa kirkko oli vallanpitäjien puolella juutalaisia vastaan
Anteeksi, mutta tämä edellyttää oikaisun.
Kirkon tilanne oli tuntuvasti mutkikkaampi. Saksassa ei milloinkaan ole sen historiallisesta taustasta johtuen ollut yhtenäistä valtion- tai kansankirkkoa, vaan hallinnollisesti Suomen Vapaakirkkoa suuresti muistuttavat ns maakirkot.
Kolmikymmenluvun alkuvuosina jolloin natsipuolue alkoi saada kannatusta ja 1933 tuli parlamenttivaalien voittajaksi, myös saksalaiset kristityt havahtuivat pohdiskelemaan "isänmaan asiaa". Valtaan päästyään Hitler toimi nopeasti, hän asetti omat miehensä sekä katolisen että reformoidun kirkon johtoon, kirkkotaistelu Tunnustuskirkon ja Saksalaisten Kristittyjen eli Volkskirchen välillä koitui tappiolliseksi Tunnustuskirkolle, jonka toiminta, oma pappisseminaari muun muassa, nopeasti kiellettiin ja painui maan alle.
Volkskirche laati oman uskontunnustuksen: " minä uskon Saksan kansaan, arjalaisen rodun ylemmyyteen... Jne" . Jeesuksen juutalainen alkuperä kiellettiin, Vanha Testamentti kokonaisuudessaan samaten. Raamatusta jäivät jäljelle vaatimattomat rippeet koska viittaus juutalaisuuteen täytyi kieltää.
Tunnustuskirkko vastasi 1931 laatimalla Barmenissa natsien uskonpuhdistusta vastaan hyökkäävän tunnustuksen joka on tuntuvasti kristillisempi, ja edelleen joidenkin maakirkkojen käyttämä. Seuraavana vuonna Dahlemissa pappiskokous ratifioi Barmenin tunnustuksen, mutta siis kävi kuten kävi.
On vain kirkko ja ei-kirkko. Kirkon kanssa me voimme keskustella vaikka emme kaikessa ymmärtäisi sen oppia; sitä on ekumenia. Ei-kirkkoon meillä ei voi olla mitään yhteyttä.
Terveisin
Dietricus Docens. Aawekörtti
Olin mukana. Näin toteentuvan
