Kirjoittaja Aihe: Ärtyisyys  (Luettu 20080 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25641
Ärtyisyys
« : 26.06.13 - klo:07:25 »
Impulsiivisena saatan ärtyä hetkessä, mutta onneksi se menee yleensä pian ohi. Kun pysähtyy ajattelemaan että miksi, lauhtuminen alkaa kun huomaan että itsessäni on yleensä se vika.
Ärtymisen syyt ovat moninaiset. Yleensä sen saa aikaan toinen ihminen. Hän toimii, puhuu tai uskaltaa jopa ajatella eri tavoin kuin minä.
Eikö silloin ole hyvä mennä itseensä.
Vaatimisen Henki, sen nimen olen antanut sille pirulle joka meissä perisyntisissä asuu. Sitä tasoittamaan ja auttamaan loukkaamasta on kotikasvatuksella suuri merkitys. Kaikilla ei ole sitä, mutta kaikilla on jonkinlainen omatunto ja kaikilla on sama Vapahtaja joka päästää meidät pahasta.
Hyvä keino on pyytää apua ylhäältä, olla lähtemättä mukaan ärtyisyyteen ja vaieta.

Se mikä saa minut, tai sinut ärtymään, voi toisinpäin olla ihan hupijuttu.Mielipiteitä ja makuja on ainakin kahteen kastiin.En nyt tarkoita hämäläisittäin kastiketta, vaan ryhmittymiä jotka ovat kasvaneet erilleen kuten entinen avioeropari.

Annetaan kunkin pitää mielipiteensä, tyylinsä, ja oikeassaolemisensa rauhassa. Eihän se ole minulta pois jos sinä olet eri mieltä.

Minulla on täällä foorumilla ystävä jonka kanssa ajatuksemme eroavat aika monesti. Silti pidän hänestä oikein paljon.  Olemme toistemme lähes vastakohtia (taustat) mutta näin täydennamme mukavasti toisiamme, riitelemättä. Esimerkkina emerituspiispa John Wikström ja avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja.

Ja lopuksi: Tämä ei ole opetusta. Kunhan turisen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 545
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #1 : 26.06.13 - klo:19:24 »
(Onko näihin päivökirjanomaisiin pohdintoihin edes soveliasta vastata? Teen sen kuitenkin; poistettakoon, jos ylitän soveliaisuuden rajan.)

Mitä pitempään olen palloa tallustellut, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ihmisillä on erilaisia  perustemperamentteja. Jotkut ovat nopsia, jotkut hitaita, ja useimmat vaihtelevasti ja elämäntilanteesta riippuen siltä väliltä.

Itse olen joissakin jutuissa nopsa. Nuorena menetin joskus hermoni, kun joku oli hidas, kunnes tajusin, että keuhkoamiseni ei lainkaan nopeuta häntä vaan vain jumittaa entisestään.
Joissakin asioissa olen nykyään hyvin hidas.

Hyvä opettajani on ollut "italialaistyylisellä temperamentilla" varustettu ystäväni, joka sai (minulle) käsittämättömiä ja dramaattisia raivareita. Muutama vuosikymmen vieri, ennen kuin tajusin, että se on hänen tapansa olla olemassa. Hän tajuaa nykyään myös minun tapani ja loukkaantumisherkkyyteni. Pohjalla on luja ja monissa käytännön tilanteissa, vastavuoroisesti, koeteltu luottamus siihen, että kaveria ei jätetä tukaliin paikkoihin. Kinata ja känätä voidaan, ja se on virkistävää aivojumppaa.

Kunhan turisen. :)

 


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25641
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #2 : 26.06.13 - klo:19:40 »
Turina jatkukoon minun puolesta, niinhän "paremmissakin blogeissa" tapahtuu.

Luen parhaillani Eppu Nuotin 4. dekkaria ja siinä Pii Marin on lähellä omaa egoani. Juha Heino on kuin Matti. Nopea-hidas-nopea... :taistelu:
Silti vain runsas puolivuotinen ja 50-vuotinen sota on valmis.

Vanhetessa kyllä tahti hidastuu, mutta piirteet terävöityvät. Herra  armahda ! :052:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19486
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #3 : 26.06.13 - klo:20:32 »
Varsin mielenkiintoinen ja läheinen aihe meille kaikille.
Tekisi mieli tähän jutustaa pitemmästikin, vaatisi hieman paneutumista.
Siinä olen Riitta-mummin ja Liinan kanssa saman todennut että tahti selkeästi vanhemmiten hidastuu,
ja sehän ei ole välttämättä huono asia ollenkaan, monessa tilanteessa niin on hyvä.
Myös on niin että jotkut piirteemme ei muutu iän myötä miksikään. Jotkut särmät hioutuu paremmiksi,
helpommiksi lähimmäisille ja itsellemme, jotkut särmät terävöityvät ja kärjistyvät ehkä huonommiksi.
Itselläni on kehdosta hautaan varmaan se piirteeni että tulen ärtyisäksi, melkein räjähdän, pienistä
vastoinkäymisistä. Sen sijaan isommat pistää polvilleen ja nöyräksi.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #4 : 13.07.14 - klo:23:33 »
Ärtyisyydestä on omakin kokemukseni, sillä jo lapsena olin ennen kohtausta väsynyt ja ärtyisä. Vaikka Riitta-mummi tietää että ärtyisyyteen saattavat johtaa muutkin kuin luonne- ja temperamenttisyyt, sitä on toisinaan vaikeata muistaa.  Eikö vain, Riitta?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25641
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #5 : 07.12.14 - klo:14:07 »
Oi Leena, olenkohan lainkaan huomannut kysymystäsi ! Anteeksi. :039:

Ärtyisyydestä voisin kertoa vaikka mitä. Nyt kun taas olen ollut kivulias tämän tärskähtäneen häntäluuni , ja sen lisäoireiden kanssa, on tullut äksyiltyä Matille pidemmän kaavan jälkeen.
Aina on lisäksi selitettävä, että tämä ei  sitten johdu muusta kuin kivuista. On keljua kuulla joka päivä, että Onko sulla taas huono päivä, Oletko taas pahalla tuulella, Oletko noussut väärällä jalalla ? ym. ym.

No annan kyllä takaisin, mutta osaan myös pyytää anteeksi. Olemme aivan ääripäät temperamenteissä, oletan. Minä  olen nopea ekstrovertti, hän hämäläisittäinkin h i d a s  introvertti.
En kuitenkaan vaihtaisi itseni kaltaiseeni, enkä nyt enää viitsi edes mokomaa ajatella.

Tämä on myös periytyvä luonteenpiirre. Isäni oli, ja lapsenlapsenlapseni ovat kai myös, tosin eri tavoin.
Kuitenkin, rakkaus on säilyttänyt perheyhteyden.

On myös monia muita ärsyyntymisen aiheita, mutta ne ovat ulkopuolista maailmaa. Ne eivät ole samalla lailla syyllistäviä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #6 : 08.12.14 - klo:10:09 »

Annetaan kunkin pitää mielipiteensä, tyylinsä, ja oikeassaolemisensa rauhassa. Eihän se ole minulta pois jos sinä olet eri mieltä.

Minulla on täällä foorumilla ystävä jonka kanssa ajatuksemme eroavat aika monesti. Silti pidän hänestä oikein paljon.  Olemme toistemme lähes vastakohtia (taustat) mutta näin täydennamme mukavasti toisiamme, riitelemättä. Esimerkkina emerituspiispa John Wikström ja avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja.

Ja lopuksi: Tämä ei ole opetusta. Kunhan turisen.

Tämä on hienoa. Körttieskokin tuli tänne mukaan.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 545
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #7 : 08.12.14 - klo:18:58 »
Minä  olen nopea ekstrovertti, hän hämäläisittäinkin h i d a s  introvertti.

Mielenkiintoista. Väitän että on myös nopeita introvertteja ja hitaita ekstroverttejä. Minä olen ensimmäistä sorttia, pisin ihmissuhteeni (ystävä) on hidas ekstovertti. Hän on sosiaalisesti lahjakas, kotonaan kaikissa ja kaikenkirjavissa ihmisjoukoissa, joissa minä uuvun alkumetreillä.  Hän on suunnattoman rohkea, minä olen säikky. Huonoina päivinä hösään, hän vitkastelee. Vuosikymmenten varrella olemme oppineet arvostamaan toisissamme myös vieraita piirteitä, ehkä eniten juuri niitä. Järjettömiä tappeluksiakin on ollut ystävyyden alkutaipaleella, nyt ne naurattavat. Yhteistä on paljon, suurin niistä on rakkaus. Ja luottamus. Ja nauru ja itku.

Olenko kiitollinen hänestä, jonka Suuri Sattuma tai Jumala heitti tielleni? Kyllä olen! Hänet valitsisin vieruskaveriksi körttikokoontumiseen (on koettu) ja mihin tahansa muualle kauhuleffaa lukuun ottamatta, sillä hän kirkuu vertahyytävästi (on koettu).

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #8 : 11.12.14 - klo:12:50 »
ja mihin tahansa muualle kauhuleffaa lukuun ottamatta, sillä hän kirkuu vertahyytävästi (on koettu).

Minä olin yli kolmekymmentä vuotta sitten viimeistä kertaa kauhuleffassa. Katselin tyttöystäväni kanssa elokuvaa Manaaja. Ekskurssina lienee se, että katolisessa tiedekunnassa on pääaine nykyäänkin manaajan kiroaminen.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 545
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #9 : 11.12.14 - klo:20:48 »
Minä olin yli kolmekymmentä vuotta sitten viimeistä kertaa kauhuleffassa. Katselin tyttöystäväni kanssa elokuvaa Manaaja. Ekskurssina lienee se, että katolisessa tiedekunnassa on pääaine nykyäänkin manaajan kiroaminen.

HUIII!
Meille (kamulle & minulle kauhuleffaksi riittää jokin kesyhkö Hitchcock, ei siis Psyko tmv.).

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #10 : 04.01.15 - klo:06:24 »
Minä olin yli kolmekymmentä vuotta sitten viimeistä kertaa kauhuleffassa. Katselin tyttöystäväni kanssa elokuvaa Manaaja. Ekskurssina lienee se, että katolisessa tiedekunnassa on pääaine nykyäänkin manaajan kiroaminen.

Juuu. Ja jotkut saavat sen semppaan opponoitavaksi jolloin heidän tulee tuntea asia tietenkin itse  >:(
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25641
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #11 : 05.01.15 - klo:09:33 »
Aina kun olen lentsussa olen ärtyisä. Nyt TV:n ääressä lisä-ärsytyksiä olivat; mäkihypyn kommentaattori Toni Niemisen sanojen jälkimäisen tavun panottaminen. Se on hänellä paha maneeri. Tosin olen Kymenlaaksossa huomannut samaa tapaa, mutta enemmän harvakseltaan. Tonilla se kuuluu olevan sääntö eikä pikkeus.
Toinen maneeri, eikä vain mainitulla, on peesaaminen. Sun selostaja päättää lauseen toteamaan, kommentaattori aloitta oman vuoronsa samoilla sanoilla. Tätä tekee myös hiihdon kommentaattori Toni Roponen. Molemmat Tonit puhuvat myös enemmän kuin kommentaattorille sopii.
...
Tällainen hikoaminen flunssassa on myös ärsyttävää. Vaatteita pitää vaihtaa jatkuvasti jos on liikkeellä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #12 : 17.01.15 - klo:07:14 »
 Rupesin tätä miettimään ja erottelemaan suoraan sairasåusoireina tulevan ärtymyksen sitten tavallisemman elikkä sairausoireista jonkin  mutkan kautta tulevan, kuten että aika usea ihminen on kipeänä ärtyisä, eteniin jos hänen silloin pitää suorittaa suorituksia ja tehtäviä, joita ei jaksaisi. Kipu vielä lisää masennusta ja joskus saattaa sitä aiheuttaakin.

Sitten olen nyt ajattelemassa muuta ärtymistä. Sellaista jonka taustalla on omaa persoonallisuutta vastaan kolahtavat, kenties hyvinkin olemattomat asiat, joiden edessä auttaisi kärsivällisyys ja koettu tieto:  Vuoden kuluttua nauran koko jutulle.  Tai minua ottaa aivoon, kun en keksinyt älykkäämpää tapaa toimia, sellaista joka vie eteenpäin, meninpä sitten tekemään jotakin oikein dramaattista. Asia ei nuuttunut kuin hullumpaan suuntaan.

Minulla on itselläni erikoinen elämänmeno päällä. Olen mietiskellyt jotakin Veijolan tekstiä, jossa hän kirjoittaa teologian opiskelun aiheuttamasta ahdistuneisuudesta, ja miettinyt olenko siksi tällä haavaa kiukkuinen eritoten erisuuruisille teologeille. Minä ajaudun herkästi törmäyskurssille: Eipähän, enhän minä nyt sitä tarkoittanut, ja huvittikin kun löysin itseni eksegetiikan tentin jälkeen täältä kotoa riitelemästä itseni kanssa. No onhän se tietysti niin. Mutta millä perusteella. Juu juu tämä on välttämätöntä, mutta mussä se tulkintayhteisö on mitä vastahan tai sisällä nyt ollaan historiallisia ja kriittisiä, joku epäperäinen hypoteettinen Pihtiputaan mummo vai.
No ja varmasti ulkoluku hyödyttää, ei se ole ymmärtänisen vastakohta vaan lähtökohta ( saamarin tonttu, voi tyhmyyttä).

Jokin tässä saa vierastamaan kirkkoa ja ärtymään siihen tulkintayhteisönä ja nämä käytännölliset kirjat pitäisi maallikon kirjoittaa...

Eli sellaiset asiat ärsyttävät nyt mitkä eivät ennen.

Jumala on vetäytynyt tähtitarhain tuolle puolen sommittelemaan galakseja ja kaavailemaan versumeita, tahi okemattomuuteen ja Docens  :026: pakeni kirjahyllyyn. 

On vähän tilanne kuin aina uudessa. Toisaalta minä mietin, Katso, minä luon uutta, se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?  Tämä on Vanhassa Testamentissa jollakin profeetalla. Ehkä uudelle taimelle puhkeaa jokin aivan muu tässä kuin asioiden ymmärtäminen uudelleen mikä ei sinänsä olekaan juttu ja käy nopeasti. Analyysissa aina olin ahdistunut  ennen kuin ymmärsin uutta, ja useasti kiukuttelin analyytikolle.

Odotan nyt. Uskoni mukaan Jumala jaksaa odottaa kun minä taas tulen sieltä sommittelemasta galakseja ja ryhmittelemästä versumeita. Sillä kumpi meistä välillä vetäytyykään?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25641
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #13 : 17.01.15 - klo:07:21 »
Uusien näkemysten ja elämysten synnytystuskia ?

Kiitos tuosta 1. analyysistä. Kun on kipuja jatkuvasti, hymyile, ja ole siinä sitten hellä ja lempeä ! :075:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15274
Vs: Ärtyisyys
« Vastaus #14 : 17.01.15 - klo:09:04 »
Koulussa ärtyisyys liittyy joskus uusien oppilassuhteiden synnytystuskiin. Huomaan pärjääväni nyt ihan leppoisasti sellaisten veijarien kanssa, jotka saivat alkusyksystä käämini käryämään. Onko tämä sitä, mitä sanotaan särmien hioutumiseksi? Kipinäthän tahkotessakin lentelevät.