Komppaan täysin Riitta-mummin ajatuksia äsken päättyneestä Nojatuolikirkosta.
Pystyin katsomaan sen omalla nojatuolillani hiljaa, rauhallisesti, keskittyneesti, ilman häiriötekijöitä...
Iloitsen siitä.
Oman seurakunnan messu vanhassa kirkossa jäi väliin. Illalla pääkirkossa olisi karjalaisten virsien ilta,
sinne tarkoitus mennä.
Hmmm...yksi yksityiskohta äskeisessä ohjelmassa pisti silmään...olen varmaan pudonnut muodin kyydistä,
koska yllätyin...liturgin ja Markku Perttilän (kitaristi/laulaja) jalkineet...sellaiset 60-luvun koripallotossut