Kirjoittaja Aihe: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.  (Luettu 22204 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10055
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #15 : 29.12.15 - klo:13:19 »
Lapsuudentstävä seinän takaa kotitalosta poikkesi jälleen. Monella ystävälläni on jokin teema, johon päädytään. Hänellä se on vanheneminen ja sosiaaliturvan purku, joten kuinka siis selviytyä omin päin?

Me vähän siinä vatuloimme ja päädyimme siihen että elo, jos Jumala suo, voisi päättyä siten että suunnittelemme seuraavan kymmenen vuoden aikana keskinäisen auttamisen kodin, jossa kaveria ei jätetä. Vatuloivien Vanhuksiin saa tulla mukaan, ne ajattelemme yhdistysmuotoista, ja mielellään moniammatillista, se olisi talonen, kenties kärmesmäinen joka tarttuu itseään hännästä eli maantasakoteja yksiöin ja kaksioin ja keskelle suojattu piha ja myöskin suurehko yhteistalo jossa olisi kirjastomme, kotiteatterimme, luentomme vaikka screeniltä muualta, messukappelin tahdon, tai tilaan hyvin kauniin osasen joka siunataan siihen käyttöön, niin.

Pappi siis on hyvin tarpeellinen sinne. Meillä olisi yhteistilaisuuksia ja yhteisiä juhla-aterioita ja me tilaisimme ruokamme lähituottajilta sekä kaupasta aina kerralla eli joku naputtelee ostoslistan ja lähettää liikkeeseen joka tuo. Säästämme rahaa, kun tilaamme kerralla, jos mitä unohtuu, naapuri lainaa. Hyvä ruokaihminen on tarpeellinen eli Riitta-mummi voisi ryhtyä harkitsemaan.

Sitten tarvitsemme esimerkiksi taidekerhon eli Pena olisi tarpeellinen ja tämmöisen keskinäisen viestinnän virityksen eli Seppos voisi harkita ja kun sitä kohta ruvettaisiin rakentamaan me tarvitsisimme tavarainhankkijaa sekä kaikkia kun osaavat rakentaa ettei käy kalliiksi eli Mörtti jos voi lakeutensa jättää.

Kotkaa me ajattelemme, ei muuten mutta se on edullista seutua. Rakennelmaan voi suunnitella siipiä ja kaikkea mielikuvituksellista ja vierasmajaa jossa voimme yövyttää sukulaisia mitä  kullakin on.

Minä ajattelen paikoin kaksikerroksistakin jos saadaan rinnetontti.

Ajattelemme Katariinannientä Kotkan saarella, on kaunis seutu se. Lähellä on uimahalli ja futismatseja. Helsinkiläisiä olemme pahoin mutta täällä on hinnakasta. Täytyy tontteja katsella.

Minusta se olisi hyvä. Kaikki lehdet voisi tilata yhdessä ja hyvä kirjasto olisi, yksin voisi nauttia hyvää musiikkia mutta myös järjestää leffailtoja.

Minä digitalisoisin reseptit ja varmaan saadaan joku poikkeamaan ottamassa verikokeita ja sitten vain laskettaisiin marevanin annokset jossain digitaalisesti ja noin. Varmaan muitakin alan ihmisiä saapuu. Ja ajatelkaa mikä säästö kaupungille, kun ei mitään uusia Paimenportteja tarvita semiaktiivisille. Itse kannatan voimakkaasti myös että se kaksikerroksinen, siellä olisi vuodeosasto jos kuka alkaa tarvita ja enemmän servistä, eli kotona loppuun saakka ja kaverit veisaamaan vuoteen äärelle kun on lähtö jos ei mitä omaisia ole tai pääse paikalle.

Mutta siis ei kommuuni vaan omat kodit, siinä 30 ja 60 neliöiset. Ne haemme tälle yritystuet ja valtionavut. Suunnitelmahan on jo keksitty eli siitä ei voi saada. Jätkäsaareen rakentavat.

Sillä lailla että ryhdytään värkkäämään ja vatuloidaan aikanaan. Se on as Oy ja halpa. Tai mietin, voi vuokratakin, ehkä kunhan kaikki pääsevät ketkä tahtovat. Mutta ajatellessani että jotain karttuu niin siitä tulee halpa. Yhteistyöhön kaupungin kanssa rupean.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19384
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #16 : 29.12.15 - klo:22:12 »
No jep...jos as oy-muotoinen, tarvittaneen isännöitsijää  :eusa_angel:

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10055
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #17 : 30.12.15 - klo:09:37 »
No jep...jos as oy-muotoinen, tarvittaneen isännöitsijää  :eusa_angel:

Niin hyvinkin.  :icon_biggrin:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19384
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #18 : 20.01.16 - klo:15:37 »
Jotenkin, alkaa olla enemmän "omaa aikaa".
Mitenkähän sen osaisi käyttää oikein, esim. jälkipolven suhteen?
Että osaisi olla sopivasti kuulolla, valmis olemaan avuksi tarvittaessa,
eikä liiaksi tyrkyttämässä omia ajatuksia elämän kiemuroista.
Rukoilla ainakin omassa kammiossani voin.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25159
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #19 : 29.01.16 - klo:09:22 »
Oma aika on kummalliasen liikkuva määre. Joskus siinä pienessä hetkessä sai, muka,
tehdyksi tarpeeksi.
Nyt näennäisesti aikaa on, mutta tehdyksi ei tule, ja silti tuntuu kiireeltä. Aika rientää
vaikka Augustinuksen mukaan  ' aikaa ' ei meillä ole. On vain Jumalan aika. Se on tässä hetkessä. Se on kaikkinainen aika, iäisyys, jo nyt.

Milloin ajallinen iäisyys muuttuu iänkaikkiseksi elämäksi, siinä pohdittavaa. Onko sekin jo nyt ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25159
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #20 : 18.04.16 - klo:17:35 »
Taas tutkailen omaa ja puolison ikääntymisrytmiä. Jokin aika sitten koin olevani paljon Mattia huonompikuntoinen vaikka olen parisen vuotta nuorempi. Nyt on puntit tasan, ellei vaaka oe kallistunut sille puolelle että minä jaksan enemmän touhuta.

Muutaman kilon painonpudotus ja turhien lääkkeiden jättäminen ovat se juju. Ja kun
huolehdin joka aamu verryttelyt ja pienet punttisulkeiset ei niskavaivakaan ole enää kovin paha.
Tänäänkin se kesti tunnin pää alaspäin puuhaamisen ja kymmenkiloisten säkkien käsittelyn. Ja kun on sopiva sää kävelytän koiraa puolisen tuntia. Koira ei jaksa kauemmin, se onkin ihmisiässä meitä kolmisenkymmentä vuotta vanhempi.

Matti antautuu vaivalleen mutta ei anna tehdä sille operaatioita vaikka kolme  eri lääkäriä on suosittanut.
Niinpä kaikki rakkaat luonto- ja liikuntaharrastukset on ollut jätettävä. Siitä syntyy pessimistikierre. Veljeni koki saman keuhkoahtauman takia.

On ikävä sivusta katsella, kun puuttuakaan ei voi, kuinka toinen passivoituu. Vaikuttaa se minunkin mielialaani jos mikään ei ole hyvin.
Liika empatia tuntuu olevan pahasta. Älä hyysää !   Siis rukoilen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3884
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #21 : 19.04.16 - klo:10:55 »
Oma aika on kummalliasen liikkuva määre. Joskus siinä pienessä hetkessä sai, muka,
tehdyksi tarpeeksi.
Nyt näennäisesti aikaa on, mutta tehdyksi ei tule, ja silti tuntuu kiireeltä. Aika rientää
vaikka Augustinuksen mukaan  ' aikaa ' ei meillä ole. On vain Jumalan aika. Se on tässä hetkessä. Se on kaikkinainen aika, iäisyys, jo nyt.

Milloin ajallinen iäisyys muuttuu iänkaikkiseksi elämäksi, siinä pohdittavaa. Onko sekin jo nyt ?
kaksi viimeistä kysymystä on se minä olen ajatellut... yli 30 vuotta... Augustinus tykkää Johanneksen evankeliumista. Siinä puhutaan "tässä ja nyt" -eskatologiasta. Riitta-sisko, minä, Augustinus ja johanneslainen koulukunta on samaa mieltä. Jo me elämme iankaikkista elämää tässä todellisuudessa ja kuoleman jälkeen toisessa todellisuudessa.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25159
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #22 : 19.04.16 - klo:16:41 »
juhani-veljeni vastailee ajallaan Ajassa, ja kaikki parhaaksemme. Ainakin minä koen saavani hänen lyhyistä ja näennäisen vaikeaselkoisista ajatuksisttaan hyvän avun.
Vaikka hän ei ottanut opettajan nimeä, niin olkoon tahtomattaan ' ohjaajavanhukseni'.
Toinen samanikäinen ' vanhus' on Anna-Mari Kopo. Aikaa emme ole paljon käyttäneet keskusteluihin, mutta yhteydet ovatkin sanattomia, kuten jussinkin kanssa.

Ajatonta ja iankaikkista rakkauttahan jaamme. Rakkaus kahdentuu jaettaessa. Tämä viisaus löytyi egl.tv-sarjasta.

Tämän ketjun aihe on ikääntyminen, minullakin lie se alullaan vaikka usein yhä lapsettaa. Äiti aina sanoi: Taas sinnuu Riitta lapsettaa !

Ketjun aihe on ikääntyminen. Minullakin se alkaa tuntua, vaikka
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19384
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #23 : 19.04.16 - klo:16:54 »
Välillä tuntuu että sukupolvien välinen ero on aika kamala.
Nuoret ei ehdi miettimään ja pohtimaan mitään, vanhukset ei osaa muuta kuin
miettiä miettimästä päästyään...ja päätyvät tyhjään vatvomiseen = vesiperä  :003: :018:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25159
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #24 : 19.04.16 - klo:19:01 »
Taas on läppärini tehnyt temppujaan.  Se heittelee rivejä miten sattuu, ja vanhoilla viallisilla silmilläkin on osansa. No, huomena silmälääkäri syynää ne.

Kertaus on tautologiaa, vaikka voissa paistais ! :107:

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19384
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #25 : 19.04.16 - klo:19:25 »
Ikääntymisessä saattaa olla sekin hyvä puoli ettei huomaa omia virheitään ja puutteitaan.
Kun toiset niistä huomauttaa ja muistuttaa, tuntuu usein oudoilta, ovat hukkuneet
ajat sitten anteeksiannon mereen... toivottavasti...  :eusa_pray:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25159
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #26 : 14.05.16 - klo:10:37 »
Ikääntyviä on yhä enemmän. Satavuotiaitakin pirteitä kuten tämä lahtelainen jonka olen ammoin tavannut. Puolisonsa oli samassa talossa töissä kuin Matti. Joissakin juhlissa näimme.
Huomaapa Veneheiton veli että rouva on asunut viisi vuotta Fuengirolassa. Asunto-autossa ovat matkailleet paljon puolison eläessa.

Toivottavasti juttu näkyy. Lehdet antavat lukea vain muutamaan kertaan. Olen huomannut että myöhemmin näkyy uudelleen.

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2269960
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25159
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #27 : 23.05.16 - klo:14:59 »
Ikääntymisessä saattaa olla sekin hyvä puoli ettei huomaa omia virheitään ja puutteitaan.
Kun toiset niistä huomauttaa ja muistuttaa, tuntuu usein oudoilta, ovat hukkuneet
ajat sitten anteeksiannon mereen... toivottavasti...  :eusa_pray:

Minä en ehkä vielä ole näin pitkällä, sillä nimenomaan minua harmittaa se kuinka usein huomaan unohduksia, virheitä ja taitamattomuutta entisiin verraten.

Pussilakanan pujottaminen peitteen ylle on vaikeaa. Vieläkin vaikeammaksi se käy jos pyydän Matin siihen kumppaniksi.

Kolmen ruokalajin yhtäikainen valistaminen on tullut liki mahdottomaksi. Ennen meni viisikin.

Lääkereseptit menevät vanhaksi ja uusiminen on työn ja tuskan alla.

Munakelloa on käytettävä yhtenään. Kännykän kalenterin ja hälytyksen käyttö on vaikeutunut.

Käsivoimat ovat kadonneet. Täyden kastelukannun kantaminen on ylärajoilla.

Nytkin olen unohtanut mitä tähän listaan piti lisätä.  :003:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5894
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #28 : 17.07.16 - klo:21:13 »
Nyt on liikaa vapaa aikaa, niin on kiva lukea tänne rästiin jääneitä juttuja.

En nyt kehtaa uutta osiota aloittaa, niin tänne tätä ikääntymistä sivuavaa juttua, vaikkakin menee askeleen pidemmälle.

Luther jossain postillassa tai jossain mietiskeli ajasta ikusuuteen siirtymistä ja kuinka peloittaa.
Hän tuumasi, että tuossa on tollanen juomari ja syömäri joka on elämänsä elänyt rillutellen sen enempiä ajatuksia Jumalaa kohtaan luomatta.
Häntä ei huominen ja kuolema huoleta.
Lutheria itseään askel ikuisuuteen sitten peloitti ainakin mietitytti.

Kyllä muakin askel tuntemattomaan pikkasen mietityttää, ei nyt vie yö unia, mutta onhan se iso asia, Isoin kai mitä eteen tulee väistämättä.
Jos olisi helluntailainen, niin ei tarvitsisi pelätä, kun heillä on joku pelastusvarmuus.
Muslimeilla joku marttyyrikuoleman kautta ja joillain uudestisyntyminen johon ilmeisesti ei liity mitään nirvanaa tai tuomioita tuon puoleisessa?
Juutalaisetkaan eivät ilmeisesti helvettiin usko ja heidän mukaan sellaista paikkaa sanottiin kaatopaikaksi kaupunkien ulkopuolella joskus Mooseksen aikoihin?

No pelottaa mua nukutuskin ja moni muu asia ja niiden kanssa pystyy elämään sen suurempia traumoja saaneena niistä.

Ehkä paras tapa olisi vain olla ajattelematta koko asiaa ja tulee sitten kun tulee ja tulee mitä tulee.
Ehkä jopa itsekkyyttä ajatella miten mun käy, kun astun tuollepuolen.
Toisaalta jos Lutheria asia huolletti, ni kai se on luvallista minullekkin?



Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19384
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #29 : 19.07.16 - klo:22:41 »
Ikää karttuu...
Toisaalla tuli esille "erehdyinkö"-ketju. Siinä muutama esimerkki erehtymisestä ja
muistamisesta.
Voisin sinnekin yrittää jotain, mutta nousi vaan mieleen jokunen ajatus ikääntymiseen liittyen.
Erehtyminen on yksi asia mikä ikääntymisen myötä on lisääntynyt...tai ehkä omalla
kohdallani sanoisin...että ehkä se on tullut näkyviin.
Olen ehkä nyt vanhemmiten huomannut että minäkin saatan erehtyä ja olla väärässä.
Vaikka toki tuollaisen heikkouden myöntäminen ja hyväksyminen on vaikeaa edelleen.
Ehkä saan tulla vahvemmaksi jos opin heikkouteni myöntämään.
Myöntämään sen että enää en jaksa kaikkea sitä mitä nuorempana.
Myöntämään sen että tarvitsen apua.
Kiittämään siitä että apua minullekin on olemassa ja halutaan antaa.
Vaikka vauhti hiljenee, hidastuu, ehkä ymmärryksenkin osalta.
Niin silti haluan elää täysillä, iloita tästä hetkestä, ja pienistä asioista joita vielä on.
Ja myös niistä uusista asioista ja rikkauksista, kuulosta ja näöstä, tunnoista, kokemuksista,
ystävistä rinnallani joita iän myötä on tullut.
Ehkä saan rohkeutta olla oma itseni, Jumala on minusta tällaisen tehnyt, eikä ole erehtynyt.