Vaimoni kanssa käväisimme taas Israelissa. Matkan järjestäjänä oli Kinneret Tours ja lennot kulkivat Riigan kautta. Ryhmämatkalaisia oli Hämeenlinnan alueelta eniten, sitten Porista, Jyväskylästä, Kokkolasta ja me. Reilut 20 henkä, mummit vaarit ja lastenlapset yhdessä. Me kuitenkin menomatkalla varasimme Ben Gurionin lentokentältä taksikuljetuksen Suolameren Ein Bokekiin, koska olimme olleet aiemmin Kinneretin järven ja Golanin alueen retkillä. Menimme siis etukäteen ottamaan aurinkoa ja tapaamaan israelilaista ystäväämme. Taksikuski oli nelikymppinen arabimies, yhteisenä kielenä enimmäkseen englanti. Tosin käytettiin myös hepreaa ja ihan vähän arabiaa. Kaveri oli sen verran kohtelias, että annoimme hänelle vähän tippiä, vaikka kuskeja ei yleensä tipitetä. Kuljimme Jerusalemin kautta ja tuntui hienolta laskeutua alas Kuolleen Meren rantaan. Oli lämmintä. Merellä on Raamatussa monta muuta nimeä: Aromeri, Aromaan meri, Lootin meri ja latinalaisittain Asfalttimeri. Pohjoisessa on isompi ja syvä allas, etelässä matala allas, jonka alueella Ein Bokek on ja etelämpänä rikastusteollisuutta. Vedenpinta on haihtumisen ja makeanveden tulon vähentymisen vuoksi laskenut minunkin käyntieni aikana ehkä 20 metriä, joten israelilaiset ovat puolelleen kaivaneet kanavan, josta eteläinen allas nyt saa vetensä. Hotelli oli mukava, kävimme uimassa suolavedessä ja altaan suolattomassa vedessä. Koska israelilaisella ystävällämme oli auto, saatoimme vierailla Kuolleen meren eteläpuolella Aravan laaksossa kahdessa moshavissa Ein Tamarissa ja viereisessä Hakikarissa. Näimme kymmeniä hehtaareja kasvihuoneita, että ei Israelin tarvitse kaikkea tuottaa Golanilla tai Länsirannalla, niinkuin eräät inhoilevat. Tietysti patikoimme hotellin lähivadit. Muut suomalaiset tulivat samaan hotelliin ja hekin ehtivät nauttia uinnista ja lämmöstä. Yhdessä lähdimme aikanaan kohti Jerusalemia. Matkalla poikkesimme muinaisilla paikoilla: Beit Guvrin, Tel Maresha, Kelloluolat ja Tammilaakso. Tämä viimeinen oli minun tämän retkeni tärkein kohde. Daavid ja Goljathan tässä silloin ennen toisistaan mittaa ottivat. Koska lapsia oli mukana, matkanjohta demonstroi tappelun hienosti visuaalisella tavalla. Taputimme kovasti.
Jerusalemissa taas erosimme pääjoukosta, koska meidän ystävämme tuli oppaaksi. Kävimme Raamattu-museossa ja yliopiston kampuksella. Tällaisiin paikkoihin on omatoimimatkustajien vähän hankala osata. Tällä kerralla emme päässeet Puutarhaudalle nauttimaan ehtoollisesta muiden mukana, koska ei ollut enää kyytiä. Jerusalem on miljoonakaupunki. Mutta ajattelen siten, että Jumalan kämmen on aina niin kovera, etten siitä voi hevillä pudota.
Jerusalemissa minua palelsi, sää oli tavanomaisen viileä ja hotellissa nuuka lämmitys.
Iltatilaisuuksissa oli tunnelmaa, mm yksi viron juutalainen Viktor puhui omasta kääntymisen ajastaan. Ja tämän päivän messiaanisten seurakuntien tilanteesta.
Kotimatka oli tapahtumarikas myös. Sain jutella yhden nuorehkon miehen kanssa ja hänellä oli mielenkiintoinen näkökulma siitä, että ei tulisikaan pyrkiä isoihin seurakuntiin, koska ne kasvavat hyvin hitaasti. Vaan tulisi löytää opetuslapsia, jotka kykenisivät perustamaan miniryhmiä, vain muutama henkilö. Tällä tavoin kääntyminen voisi nopeutua.
Olen ylle kirjoittanut monia nimiä, niiden tiedot on helppo googlata. En ole räknännyt sanojeni määrää.
Aihe: Kävin Israelissa (Luettu 13133 kertaa)