Kulottamalla pääsee kätevästi eroon kuivuneesta kasvustosta ja joskus myös kulahtaneista rakennuksista ja lähimetsästä.
Joillekin kulottaminen on intohimo. Sitä on ollut suvussa, mutta ei ole periytynyt.
Joo, näinhän se tietysti on. Onneksi kulottaminen ei minullakaan intohimo ole.
Olen kyllä ylivarovainen mielestäni (jos kulottamisessa sellaista yleensä voi ollakaan).
Risukasan poltto jokakesäinen homma tyynen sään sattuessa. Silppuri tässä tapauksessa hidas ja "turha",
saunapuiden tarve minimaalinen ja niitä piisaa.
Sammutin päivällä viimeisen päälle, ei höyryäkään noussut.
Nyt kokouksen jälkeen kävin vielä "varmistamassa".
Kotimökillä on vanhat rapistuneet todella paloherkät rakennukset. Oikeastaan ihmettelen että paikka on
säilynyt tuhopolttajilta, varkailta ym. tihutyön tekijöiltä...on tien päässä, aika kaukana keskustasta...
ja yksinkertaisena vaan uskon että Jumala on varjellut sen paikan.
Olipa äsken siellä käydessäni joutsenparin komea ylilento ja kurkipari pellolla.
