Kirjoittaja Aihe: Lukemisesta ja kirjoittamisesta  (Luettu 42300 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25156
Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« : 25.03.13 - klo:07:48 »
Pienet tyttösemme lukevat kuvakirjoja silmillään. Äidin, mummon tai isomummin sylissä kuunnellen he oppivat mitä kirjoitettu teksti on. Sylissä kuunnellen se alkaa maistua hyvältä.
Minä opin lukemaan kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Ensimmäisinä opin lorut ja runot. "AA Ankka, takapuoli vankka keinuu käynnin tahdissa kun se kulkee vahdissa ympärillä pesän koko kevätkesän." Siinäpä oli rytmiä, mielikuvaa ja hellyyttä pesuetta kohtaan.Ja hyvä kuvitus ekstrana.

Ajan mittaan jouduin oppimaan kaunokirjoitusta. Voi sitä tuskaa kun käsi ei oppinut . Rivien välissäkin oli pysyttävä.
Ura urkeni runotytöksi ja "tähtirooleihin" joulunäytelmissä. Repliikkien oppiminen oli silloin helppoa. Lukeminen olikin sittemmin ykkösjuttuni.

Teini-iän myötä syvennyin vakavampaan kirjallisuuteen, Herman Hesseen, Albert Camus´n, Baudelaireen ja venäläisiin klassikoihin.
Oppikoulussa opin ainekirjoituksen salat. Piti kirjoittaa värittäen omista kokemuksista. Ope tykkäsi. Itse olen hävennyt niitä sepustuksia myöhemmin. Ja poltin ainevihkoni kymmeniä vuosia sitten.

Historia lehtori oli innoittajani aineeseensa. Samoin äidinkielen ope. Siitä seurasi lukemattomien historiallisten kirjojen käyttö ajanvietteenä.
Kirjoittaminen jäi muutamia kirjeitä ja postikortteja lukuunottamatta viideksikymmeneksi vuodeksi.

Kuin salama olisi iskenyt minuun kun johdatuin tälle foorumille. Täällä oli muutamia murteiden taitajia. Itseänikin kiinnosti kokeilla vieläkö issäin ja äitiin puhuma kieli taipuisi näppäimistöllä edes "sinnpäin "
Erilaisten tyylikokeiluiden ja ketjusatujen jälkeen aukesi palsta runoille. Nyt koin valaistumisen ihmeen. Jotain olin löytänyt. Kokemukset lapsuudesta, luetuista asioista, perheestäni saivat muodon jota en tiennyt olevan itsessäni. Runomuodon.
Runo syntyy jos on syntyäkseen. Siihen antavat sytykkeen inspiraatio ja viisi sanaa. Itekseni en ole pannut paperille mitään. Minulle tämä on
joukkovoimaa !
Lukeminen jatkuu monipuolisesti. Ensimmäisenä historia ja kaunokirjallisuus. Raamattu ja vinkatut hyvät hengelliset lukemistot ovat aina yöpöydälläni. Yleensä päätän illan lukuun-pariin niistä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #1 : 25.03.13 - klo:14:04 »
Kiva lukea Riitan kirjoitelmaa tästä aiheesta, kiitos asian esille ottamisesta.
Omatkin muistot heräävät.
Isä luki Lasten Kuvalehteä, istuin polvella ja kuuntelin.
Muistan lapsena ja nuorena olleeni varsin kova lukemaan. Koulukirjojen pänttääminen vei oman aikansa,
mutta ehdin lukea myös paljon kaikenlaisia seikkailuromaaneita.
Nykyisin luen pääasiassa raamattua ja muuta hengellistä kirjallisuutta, luonto- ja matkakuvauksia,
isännöintihommiin liittyviä ohjekirjoja.
Kirjoittaminen on aina kiinnostanut, tosin huonosti sitä olen käyttänyt. Kansakoulussa aikoinaan ainekirjoitus
sujui ihan mukavasti, välillä aineitani luettiin luokan edessä. Joka Poika - lehti tuli pitkät ajat, sinne muutamia
kirjoituksia lähettelin. Kauppakouluaikana voitin palkinnon jossain talousaiheisessa kirjoituskilpailussa.
Oppilasyhdistyksen lehteen silloin tällöin kirjoittelin.
Siihen kirjoitusharrastukseni jäi. Työpaikalla tein paljon kirjallisia selvityksiä asioista, kirjallinen "ulosantini"
on aina ollut selkeämpää kuin suullinen.
Tämän foorumin myötä olen innostunut kirjoittamaan.
Työn alla on myös eräänlainen "omaelämäkerta", mikä jäänee vain omaan käyttööni, jos joskus "valmistuu"  :eusa_angel:

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4331
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #2 : 02.04.13 - klo:22:01 »
Kannattaa koota jonkinlaista omaelämäkertaa ajatellen lapsia ja lapsenlapsia. Minun äitini kertoi aina lapsuudestaan ja nuoruudestaan tapahtumia niin moneen kertaan, että muistan niitä. Olen aikeissa kirjoittaa niitä ylös, kunhan saan aikaiseksi. Nyt harmittaa, etten alkanut kirjoittaa niitä aikaisemmin, kun äiti vielä muisti. Olisi ollut niin mielenkiintoista saada ihmisten nimiä mukaan. Nimet olen pitkälti unohtanut. Muistan vain tapahtumat.

Kun tulee tähän viidenkympin ikään, niin aika monia alkaa kiinnostaa omat juuret ja vanhempien elämä. Siinä vaiheessa olisi mielenkiintoista lukea vanhempien elämästä heidän nuoruudessaan, ajassa jota ei itse ole nähnyt. Usein vanhemmat eivät enää itse ole kertomassa, tai siinä kunnossa, että itse enää kertoisivat kokemuksistaan.
Pyryharakka

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #3 : 02.04.13 - klo:22:39 »
Sanos muuta, Pyryharakka.
Kunpa olisin edes 5-kymppisenä tämän huomannut, olen jo 6-kymppinen.
Kotimökilläni paljon vanhoja valokuvia, niissä paljon ihmisiä, "ennen vanhaan" otettiin valokuvia
vain ihmisistä.
Tuntuu pahalta kun en enää tunne ja muista keitä kuvissa on.
Pitäisköhän vielä yrittää edes sitä mitä vielä muistan.
Nuorin veljeni teki suuren homman kootessaan ison sukutaulun mulle synttärilahjaksi yli 10 vuotta sitten.
Siinä taulussa on valtavasti nimiä ja yhdistäviä viivoja, mutta hämärän peitossa kuka kukin on ja mitä teki.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14922
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #4 : 02.04.13 - klo:22:55 »
Sanos muuta, Pyryharakka.
Kunpa olisin edes 5-kymppisenä tämän huomannut, olen jo 6-kymppinen.
Kotimökilläni paljon vanhoja valokuvia, niissä paljon ihmisiä, "ennen vanhaan" otettiin valokuvia
vain ihmisistä.
Tuntuu pahalta kun en enää tunne ja muista keitä kuvissa on.
Pitäisköhän vielä yrittää edes sitä mitä vielä muistan.
Nuorin veljeni teki suuren homman kootessaan ison sukutaulun mulle synttärilahjaksi yli 10 vuotta sitten.
Siinä taulussa on valtavasti nimiä ja yhdistäviä viivoja, mutta hämärän peitossa kuka kukin on ja mitä teki.


Vanha konsti on haastatella vanhoja naapureita. He usein tunnistavat niitä paremmin kuin itse pystyy tekemään. Jos ihmiset ovat Facvebookissa niin tässä on hyvä kikka tunnistamiseen. Tämä koskee vaimon syntymäkuntaa.
https://www.facebook.com/groups/ullava/?ref=ts&fref=ts
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25156
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #5 : 03.11.14 - klo:09:18 »
Kuin ihmeen, koin äkkiä alkaneen runojen kirjoittamisen,  kokemukseni. Ehkä voi pienestä ihmeestä ollakin kysymys. Niistähän päivämme ovat täytetyt, jos vain huomaamme sen.

Runo syntyi. Nyt luulen runon kuolleen. Varma ei voi mistään olla, sillä Herrallamme on kyky herättää kuolleet kivetkin. On kuin olisin heittänyt kertyneet rojut menemään.

Olen liki vuoden saanut hyviä lukuvinkkejä. Tosin kaikki se lukemani romaani- ja dekkarimääräkin on tavallaan avannut niin hyvää kuin myöskin pahaa huomaamaan. Tiettyyn rajaan suosin edelleen Raamatun ohella muutakin luettavaa.
Sen sijaan ihmettelen kun, yhtä lukuunottamatta, kaikki tv-ohjelmat ovat nykyään " ei mitään " minulle. Urheilukilpailut ja muutamat elokuvat ovat asia erikseen.

Näissä siivouspuuhissa olen , luullakseni, en pelkästään väsynyt ja onnellinen,vaan myös vihdoin aikuistunut.
Leikkimieli on laantunut, vitsikkyys vähentynyt. Nauran kyllä edelleen, sopivissa ja sopimattomissakin paikoissa.
Kriittisyys ja ironian käyttö ovat ominaisuus jota en kykene karistamaan. Herra tekee sen aikanaan.

Nyt odotan hengellisen kasvun uutta ulottuvuutta. Kasvua tapahtuu hitaasti, loppuun asti, ja kivuliaasti kuten eilen seurojen kamarikeskustelussa eräs ystäväpappi sanoikin.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #6 : 03.11.14 - klo:09:52 »
Jotain hyvää ja mielenkiintoista olen omalla kohdallani mielestäni kokemassa.
Tuntuu hyvältä kun saan vähitellen nurkkia siivottua ja järjestykseen.
Siinä tulee väkisin pohdittua, mitä olen tehnyt ja miksi...mitä haluan jatkossa...
Iloitsen kun huomaan pystyväni jälleen lukemaan, rauhoittumaan, keskittymään.
Kirjoittaminen tuntuu entistäkin tärkeämmältä purkauskanavalta, mietintämyssyltä.
Jos en uskalla julkisesti kirjoittaa, tai edes ystäville kahdenkesken, voin kirjoittaa itselleni
ja Isälle.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25156
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #7 : 03.11.14 - klo:10:25 »
Olipa hienoa kuultavaa !  Kuuleminen on myös tärkeää, siitä puimme JK:n kanssa myös eilen. Nähtynä ja kuultuna on sitäkin parempaa, silloin ilmeiden kieli kertoo totuuden. Ei tule niin väärin ymmärtäneeksi kuin kirjoitetun tekstin kanssa saattaa käydä.

Lukutaito on suomen kielellä meille annettu m Agricolalta. Otan hänen rukouskirjansa käteen kun menen kaupungintalolle osoittamaan mieltä sivukirjastojen lakkauttamista vastaan.

" Jumalan ainjoan olcohon kijtos "
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15131
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #8 : 03.11.14 - klo:11:16 »
Kun on ikänsä harrastanut kirjoittelua, saa pitää itseään kurissa, ettei puutu liian usein lähimmäistensä huolimattomaan kielenkäyttöön. Silloinkin, kun huolimattomuus hämärtää ajatuksen, siihen puuttuminen loukkaa monia. Ymmärrän sen oikeastaan ihan hyvin, mutta joskus on pakko kysyä, tarkoititko tuota vai tätä, kun en saanut selvää.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #9 : 03.11.14 - klo:16:19 »
Mä olen mielestäni huomannut että kirjallinen ulosantini on parempi kuin suullinen.
Toki kasvotusten keskustelussa on mahdollisuus "selitellä" niin kauan että toinen tai koko
kuulijajoukko ymmärtää.
Ehkä...vaikkapa kokousten valmisteluissa...mielelläni teen liitteiksi "selvityksiä"...mitähän
meinasin  :003:...niin juu...tulee "valmiiksi mietityn junttauksen maku"...tästäkin olen
korvilleni saanut...

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15131
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #10 : 03.11.14 - klo:18:22 »
'Valmiiksi mietitty junttaus' on hyvän kokouskäytännön noudattamista. Sitä kutsutaan myös hyväksi valmisteluksi. Jos eri mieltä olevat häviävät huonosti valmistuneina, syyttäkööt vain itseään.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #11 : 03.11.14 - klo:19:18 »
Kiitos Pena!  :icon_biggrin:   Tulin hyvälle mielelle!

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #12 : 06.11.14 - klo:16:46 »
Lukeminen ja kirjoittaminen on ollut ihan aina "toinen luontoni" - jo kun opin kirjoittamaan niin äiti ja isä rohakisi kirjoittamaan kirjeitä, päiväkirjaa yms. Mulla olikin lapsena - ja aina aikuisuuteen saakka, edelleenkin...kirjeenvaihtoystäviä, ulkomaalaisiakin on ollut. Olen kokenut tämän valtavana rikkautena elämässäni. Hyvinkin erilaisia persoonallisuuksia...osan olen saanut tavata ja tutustua ihan livessäkin. Myös runoja ja ajatelmia olen kirjoitellut, moniin lehtiinkin. Saman opetin ja kannustin lapsillenikin, mutta tyttö sen enemmän otti omakseen. Pojat lukemisen.

Myös lukeminen on ollut aina tärkeää mulle.
Ja sama ketju jatkuu lapsissani.

Lapsena tuli useamman laisia sarjakuvalehtiä, sitten teini-iässä Frendia, Reginaa..Suosikkia...ja samalla luin aina rinnalla mummin Wislöfin hartauskirjaa mm Levähtäkää vähän...ja hänen isokirjaimista Raamattuaan...ja sitten kirjastoautosta lainasin lähes mitä käsiini ja silmiini sain.

Nykyään kirjastoa käytän (lompakossa on 5 eri kirjaston kirjastokortti...nykyään olen enemmän aloillani kuin aiemmin..ja siksi käytän pääsääntöisesti oman paikkakunnan todella hyvää ja laajan valikoiman kirjastoa, siellä ystävällinen henkilökunta ja aina tulee lähes iloikseksi siellä asioituaan.

Keskusteleminen on avartavaa...ja sitä voi nykyään harrastaa myös sähköpostein, skypen kautta...kännykän viesteillä...puheluilla...on nämä nykyajan vempaimet vaan tosi käteviä asioita.

Täällä foorumillakin on mukavaa kirjoitella ja vaihtaa kuulumisia, ajatuksia...ja joskus pohtia syvällisemmin, joskus kepeämmin, joskus leikkien leikkejäkin.

Nyt on mulla joku uusi runokausi taas meneillään, lähes ahmimalla luen niitä...oli jonkun ajan runot kuin "suljettuja ovia" mulle...ehkä se on ollut eräänlaisen surutyön vaihe minulla, sekin. Mutta nyt taas luen ja ahmin niitä.
Rinnalla menee sitten psykologiaa ja muuta ihmiselämään liityvää.

Nuorena, 15-18 vuotiaana luin myös silloisia Palmu, lääkäri, linna sarjoja paljon.
Mutta myös filosofiset ajatelmat ja ajattelijat ovat kiinnostaneet jo melko varhain.

Ja yhteen aikaan luin elämänkertoja.

Nyt taisi tulla pitkä pätkä tätä pohdintaani lukemisesta ja kirjoittamisesta.
No, kun alkuun pääsin niin sittenhän sitä tuli ja tuli ja muistoja tulvi...ja tulvii mieleen.

Ihmiselämästä ja sen tarkoituksesta olen aina ollut kiinnostunut.
Ihmisyydestä.
Kuin myös vastapainoksi jumaluudesta...Vapahtajan hyvyydestä ja armon syvyydestä.

Elämä kantaa...ja voimavaroja antaa...myös kun suru ja murhe kohtaa ihmisen, pieneksi sitä silloin tuntee itsensä ja kuin kaarnaveneeksi ristiaallokossa. Tunnemyrskyt heittelee, ainakin sille tuntuu, ristiiin rastiin, sinne tänne.
Mutta kuitenkin...kuitenkin Jumala antaa työkalut myös vaikeiden asioiden ja menetysten käsittelemiseen.
Mm juuri kirjoittaminen, siinä ohessa pohtiminen ja samoin oikeanlaisen lukemisen löytäminen ja löytyminen juuri kuin oikeaan aikaan.
Aluksi ei edes jaksa ajatella...ei lukemistakaan..mutta kun aikaa kuluu...siitä muodostuukin kuin ovi uuteen jaksamiseen.

Elämä on monivivahteinen asia...kaikkinensa...myöskin ajatteluineen ja tunne-elämän kokemuksineen...iloineen ja suruineen, lahjoineen ja menetyksineen.

Mutta silti: Kiitos elämänlahjasta...ja kiitos että voi kirjoittaa, pohtia, miettiä, pähkäillä, oivaltaa ja lukea.
Kiitos että on olemassa ihmisiä...jotka kantavat, lohtua antavat...rohkaisevat...ovat ihan hiljaa rinnalla kun sen aika on...sanattomina ymmärtäjinä...rukoilijoina. Kiitos että voi lukea ja kiitos että voi kirjoittaa.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #13 : 06.11.14 - klo:16:47 »
Oho, tulipas pitkä pötkökirjoitus nyt. :kahvi:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25156
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #14 : 06.11.14 - klo:17:20 »
Täällä toinen lukija ja kokija iloitsee kun tänään kuulimme eilisen kaupunginhallituksen päättäneen olla toistaiseksi
l a k k a u t t a m a t t a   niitä kolmea sivukirjastoa jotka luulivat olevansa jo "pää pälkyllä ".

Eiliset tunnelmat Mukkulan kirjastossa olivat hätäiset ja apeat. Tännän en ole siellä käynyt, mutta huomena haen
Tuomo Mannermaan Pieni kirja jumalasta kotiin. Eilen lainasin Antti Eskolan Tiedän ja uskon, ja Juha Pihkala-Esko Valtaoja-parin teoksen Tiedän uskovani-uskon tietäväni.
Tuntuu nälkäni kasvavan hengellisen kirjallisuuden parissa. Olen saanut myös uusia vinkkejä näihin. Kiinnostus vastaacasti muuhun vähenee.
Onko teistä joku lukenut Osmo Alajan tuotantoa ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)