Miten käytän aikaani

[Riitta-mummi]

Siunatkoon sinua Kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki !

Käytit aikaasi hyvin , sain lohdutuksen suureen murheeseeni.

R-m

[Riitta-mummi]

Hieno kokemus diabeteskontrolissa

Kohta neljäkymmentä vuotta olen ollut Kakkostyypin diabeetikko. Jokainen tämän sairauden kantaja tietää kuinka paljon ikävää seuraa kun haima ei tuota riittävästi insuliinia.

Perintotekijät ovat minullakin selvät, olenhan 'syömäköyhiä' karjalaisia joille puurot, pullat ja piirakat ovat aina maistuneet. Äitini puolelta lähes jokainen tähän aikanaan sairastui. Kuitenkin kaikki elivät  yli 75-vuotiaiksi.

Aluksi käytettiin ruokavaliota, sitten , kontrollien näyttäessä arvojen huononemista alettiin lääkitä.
Nyt minulla on kolme eri tablettilääkettä, mutta ei onneksi insuliinia.

SOTEn Aluevaltuusto otti meitä tabletti-potilailta pois ilmaiset sokerimittarin lansetit ( mittauksessa tarvittavat liuskat ). Olivat sitä ennen jo vaihtaneet mittauslaitteen sellaiseen halpaan malliin johon lansetteja ei saa edes Yliopiston apteekista.Ne on itse hanottava Nettiapteekista.

Tähän asti olen saanut heikommanpuoleista palvelua kunnallisella puolella diabeetikkona. Lähinnä viime vuosina, en enää mitään.
Kun kysyin Hoirotarvikejakelusta miten nyt mittaan sokereitani, kuului tyly vastaus: Käyt labrassa kaksi kertaa vuodessa ! Jaha .

Olen ollut kyllä jo toista vuotta yksityisen lääkäriaseman maksava potilas. Olen erittäin tyytyväinen Ampiaiseen, mutta lansetteja heiltä ei saa.
Sensijaan, kun sain kutsun Vuosittaiseen diabeteskontrolliin, labrakäynnin ja lääkärin soiton jälkeen,koin jotain ainutlaatuista !  Kyllä siellä minut otti vastaan sairaanhoitaja, mutta hän oli Ihminen, lähimmäinen.

Ei edes mitattu sokeriarvoa, ei punnittu, ei mitattu pituutta, ei katsottu jalkoja ! Mikä autuus !
Joko hän ei katso tarpeelliseksi enää yli 80-vuotiasta holhota näillä rutiineilla, tai hän huomasi että itsekin osaan seurata tilaani.
Hän aloitti juttelemalla asiostamme kotona. Miten asumme, mitä syömme, kuinka ruokahuolto pelaa, entä liikkuminen, autoilu. Miten parisuhteemme voi. Mitä harrastan, ja kun siihen päästiin ja kerroin kirjoittelevani ja kuuntelevani kirjoja, meille tulikin paljon yhteistä.

Kun puhuimme kivuista ja olimme samaa mieltä siitä että kivut ovat osa elämää,olimme jo sielunsiskoja. Kuulinkin että tämä rouva on ollut myö seurakunnan palveluksessa.

Kun puhuimme 'katujen lapsista' ja ' rantojen miehistä', olin sulaa. Niin hyvää teki kohdata tällaista tällaisessa rutiinikohtaamisessa, että lähtiessämme melkein halasimme. Haluan pitää hänet Omana Hoitajanani !

Siis, tärkeitä eivät vanhoille ihmisille ole mittarien ja tutkimusten tilastot, vaan asiakkaan ( potilaan ) ja hoitajan kohtaamisen onnistuminen ihmisinä. Myös Ampiaisen lääkärini on samaa maata. Hän on esim. antanut 'luuvitosen' yhteisymmärryksen merkiksi. Hänen resepti on lähes aina: Jatka samaa rataa kohti sataa vuotta !

Riitta-mummi

[Riitta-mummi]

Riisuminen, riisuutuminen...

 

Asioiden arvotus , painoarvot ja tärkeysjärjestykset ovat vuosien edeteessä kohdallani, kuten varmaan muillakin vanhoilla ihmisiä, kovasti vaihtaneet paikkojaan tai täysin muuttuneet.

Muutos, muuttuminen on eräs mielenkiintoinen alue kun puhutaan elämänvaiheista. Muuttumiseen ei tarvitse, mutta voi kyllä pyrkiä. Etenkin vikojensa huomaaminen edesauttaa muutoshaluun. Puhutaanhan 'Matkalla muuttumisesta' sekä muutoksen mahdollisuuksista.

Tämän koulukunnan kannattajana en arvosta paikallaan pysyvää, periaatteellista pysymistä aina samana. Se on jäkittämistä mielestäni. Sanon tämän siksi kun eräs vastustaja on nimitellyt minua, muuttuvaa epäluotettavaksi.

Voiko siis ihmisestä tulla epäluotettava jos hän muuttuessaan muuttaa esim. mielipiteitään politiikassa.


Sisäistä muutosta on matkalla tullut enemmän kuin ulkoista, paitsi että  kiloja on karttunut mummo-vuosina ja hiustenkin annan kasvaa, sillä en jaksa  enää ravata parturissa kerran kuukaudessa.

 

Vaatteiden suhteen olen ollut aina yksilöllisen vaatetuksen kannalla. Olen  jopa käyttänyt vaatesuunnittelijan palveluita. Olen ostanut laadukkaista naistepukimoista vaatteita sekä työhön kuin myös  juhlatilaisuuksiin.

 

Nyt kun ei ole enää työ- eikä juhlaelämää, olen kaiken tuon karsinut tarpeettomana, turhuutena ja ymmärrän myös olleeni tuhlaavainen. Olen luopunut koristelemasta itseäni koruilla, asusteilla ja meikkaaminenkin on loppunut.

Voi turhuutta !

 
En tunne tällaiseen olomuotoon muuttuneena ( muutettuna , sillä  ainakin osa muutostani on jonhdatusta ) itseäni mitenkään  vähempänä. Oikeastaan kaikki tuo turha oli hankalaa, sillä perfektionistille se on sitä.

Tärkein asia elämässä on nyt tyytyväisyys ja kiitollisuus kaikesta koetusta ja siitä opitusta. Niin hyvistä, kuin ikävistäkin kokemuksista, sillä rinnan ne muodostavat värikkään ja kiinnostavan elämän. Sitä olen oppinut tarkkailemaan ja näen omalla kohdalla, ja myös jälkeläisteni suhteen suurta Jumalan huolenpitoa ja rakkautta. Turvallisuus ja rakkaus ovat elämää tukevat ja vahvistavat elementit. Samaa ovat hyvät ihmiset joita on siunaantunut lähelleni monia.

 

Riitta-mummi

 

[Riitta-mummi]

Kirjoittaminen on vain osa aktiviteeteistäni. Olen yhtä kauan kuin minulla on ollut tietokone kerännyt mieleistäni materiaalia elämän eri aloilta Pinterestiin.
Kokoelmassa on nyt yli 44tuhatta tallennetta. Eniten rakastan keramiikkaa, kuvataidetta, vaatteita ja intiaaneja. Miksi näin, en ymmärrä, näin vain on.

https://fi.pinterest.com/pankkirouva/pins/  viimeiset ylinnä.

Minulta ei ole Pinterest poistanut kuin 3-4 kuvaa sääntöihin perustuen. Ihmettelen että mm. Kristus ristillä on ollut yksi niistä. Siitä protestoin. No, olihan se todella verinen kuva. Mutta niin oli tekokin joka tehtiin meidän kaikkien tähden.

Aiheittain:  https://fi.pinterest.com/pankkirouva/_profile/

[Riitta-mummi]

Pinterestisrä löytyy monenlaista mukavaa, kuten vanhoja suomalaisia käsitöitä:

https://fi.pinterest.com/pin/861524603759580539/

Menneinä vuosisatoina ei ollut naisille paljonkaan muuta puhdetyötä kuin käsityöt.
Nyt viihdetarjontaa on ylenmäärin ja käsityön tekijät, paitsi ehkä kutojat, ovat minimissään.

Itse en ole käsityötaitoinen, mutta kunnioitan ja historia kun kiinnostaa, niin katselen ja tutkin näitä, en kerää muita kuin kansallispukuja.

Muista lapsuudesta kun naapurin evakkomummo teki kintaita koukkuamalla.

Mikä lie näiden kirkkosormikkaiden idea ?   https://fi.pinterest.com/pin/861524603758441685/

[Riitta-mummi]

Kiinnostus ortodoksiseen Athosvuoreen johti keskusteluun tekoälyn kanssa:

Mikä on Athosvuoren valuutta ?

Athosvuori, joka tunnetaan myös nimellä Pyhä Vuori, on autonominen munkkivaltio Kreikassa. Alueella käytetään Kreikan virallista valuuttaa, eli euroa. Onko sinulla muita kysymyksiä Athosvuoresta tai sen historiasta?

1fi.wikipedia.org
Kuuluuko Athos EUn jäsenvaltioihin ?

Athosvuori sijaitsee Kreikassa, joka on Euroopan unionin jäsenvaltio. Vaikka Athosvuori nauttii erityistä autonomiaa ja sillä on oma hallintonsa, se kuuluu virallisesti Euroopan unioniin osana Kreikkaa. Kuitenkin sillä on tiettyjä erityisoikeuksia ja -vapauksia, kuten rajoituksia pääsyoikeuksiin, jotka on tunnustettu EU:ssa. Tämä on osa Athosvuoren ainutlaatuista asemaa.

Haluaisitko tietää lisää sen hallinnosta tai historiasta?

Minkälainen hallinto on Athoksella ?

Athosvuorella on erityinen autonominen hallintojärjestelmä, joka perustuu pitkälti sen uskonnolliseen ja historialiseen merkitykseen. Tämä alue on kokonaan ortodoksisen kristinuskon pyhittämää, ja sen hallintoa johtavat luostarit.

Athosvuori koostuu 20 itsehallinnollisesta luostarista, ja näitä luostareita johtaa luostarin igumeni (eli apotti). Näiden luostareiden edustajat muodostavat Pyhän yhteisön (Iera Kinotis), joka toimii alueen päätöksentekoelimenä. Pyhä yhteisö huolehtii Athosvuoren yleisestä hallinnosta, mutta jokainen luostari toimii itsenäisesti omien sisäisten sääntöjensä mukaisesti.

Lisäksi Athosvuori on suoraan Kreikan hallituksen alainen, mutta sillä on erityisoikeuksia ja autonomia, jotka on määritelty Kreikan perustuslaissa. Kreikan hallitus nimittää myös siviilikuvernöörin, joka toimii yhteyshenkilönä Kreikan valtion ja Pyhän yhteisön välillä, mutta hänellä ei ole vaikutusvaltaa uskonnollisissa kysymyksissä.

Tämä ainutlaatuinen hallintomalli on säilynyt vuosisatojen ajan, ja se heijastaa Athosvuoren syvää hengellistä perintöä. Jos haluat tarkemmin tietää esimerkiksi Pyhän yhteisön toiminnasta, kerro vain!

Onko vastaavaa missään nunnaluostareissa ?

Nunnaluostareissa voi olla hallintojärjestelmiä, jotka muistuttavat Athosvuoren luostareiden järjestelmää, mutta ne eivät ole täysin samanlaisia. Nunnaluostarit ovat yleensä osa ortodoksisen kirkon tai muun kristillisen perinteen laajempaa hallintoa, ja niiden sisäinen hallinta keskittyy usein hengelliseen johtajuuteen. Nunnaluostarin johtajaa kutsutaan yleensä abbedissaksi, joka vastaa yhteisön päivittäisestä toiminnasta, hengellisestä elämästä ja hallinnosta.

Toisin kuin Athosvuori, nunnaluostarit eivät yleensä nauti samanlaista autonomiaa valtioiden suhteen. Ne voivat kuitenkin toimia osittain itsenäisesti, erityisesti hengellisissä ja arkisissa kysymyksissä. Esimerkiksi nunnaluostareita löytyy Kreikasta, Venäjältä ja muista ortodoksisista maista, ja niillä on usein tiiviit yhteydet paikalliseen kirkkoon tai patriarkaattiin.



Sitten tekoäly ehdotti laajempaa kysely-vastaus-keskustelua nunnaluostareista. Ehkä se ajatteli minun olevan liittymässä ortodoksiksi.

[Riitta-mummi]

Matkalla muuttuneita ...

Uteliaisuuteni, haluni tietää  on lopultakin taantunut. Vai sanoisinko, tukehtunut omaan yltäkylläisyyteensä. En jaksa enää innostua, edes kiinnostua, niistä moninaisista ilmiöistä ja uutisista jotka olivat ennen valtavan mielenkiintoisia.

Tietenkään en ennen eläkkeelle pääsemistä voinut harrastaa 'tiedon lisäämistä samassa määrin. Ei ollut nettiäkään ennen vuotta 1996. Mutta kun alkuun pääsin, olen siitä asti käyttänyt aikani juuri netin ääressä.

Kyllä tieto ja tietämisen tuskakin ovat aina olleet kavereitani. Olen hankkinut suuren määrän kirjallisuutta tähän tarpeeseen. Upeita suuria kirjasarjoja en ole edes avannut viimeisten kolmen, neljän vuoden aikan. Osasyy siihen on näön heikkeneminen. Netissä on keinot valaista, suurentaa, alleviivata ja kopioda. Nyt on lisäksi tullut tekoäly. Sieltä en tosin ole saanut oikeita vastauksia aina kysymääni.Esimerkiksi ei se tiedän paljonkaan paikkakuntien henkilöhistorioita tai muuta yksityisempää

Ihmiset ovat aina kiinnostaneet eniten ja siinä ohessa heidän elämänpiirinsä ja historia joka heihin liittyy. Merkkihenkilöistä tietoa löytyykin linkitä linkkiin kivasti, minun tarpeisiini.

Julkisuuden ihmisistä on lehdissä edelleen paljon kirjoittelua, turhankin yksityiskohtaista mielestäni. Ja se, että nämä ihmiset itse 'ruokkivat' juorulehdistöä tms. on minusta säälittävää. Osa tekee sen kai rahan takia, osa pysyäkseen 'pinnalla'.

Myös politiikka on aina ollut lehdistön lempi-aihe,  sen ihmiset ja heidän yksityisyytensä. Onko politiikka mennyt likaisemmaksi kuin ennen, vai onko ennen 'mölyt pidetty omassa pesässä',.Ehkä kumpaakin on tapahtunut.

Pidettiinkö kansanedustajia ja etenkin ministereitä ennen arvokkaina isänmaan asioiden hoitajina. Ovatko he nykyisin useammin oman puolueensa kellokkaita

Olen siis kyllästynyt sekä julkkiksiin että politiikkoihin. Myös tv-viihde on jäänyt ilman seuraaja minussa, paitsi urheilu, joka onkin erään lausunnon mukaan kulttuuria

Kulttuuri, eräs lempiharrastukseni, on sekin jo sivuraiteella. Musiikki kuuluu joskus radiosta, mutta eniten YouTubesta netin kautta. Kirjallisuus kuuluu älypuhelimelta, sekin hyvin valikoiden. Kovemmat dekkarit olen 'raakannut ' heti kättelyssä, vain tietyntyyppiset jaksan kuunnella. Raakuutta ja väkivaltaa on todellisuudellakin tarjota kun, ja jos voi katsoa uutisia

Kuvataidetta löytyy Wikipedian kautta ja etenkin Pinterest-kokoelmaan olen sitä paljon kerännyt

Netti, kaikkine palveluineen, on minulle suuri helpotus ja innoitus nykyisessä elämässä. Tähän sisällytän myös tämän Älypään suomat mahdolliduudet kirjoitella ja muutoinkin hoitaa muistin pysyvyyttä.

 

Riitta-mummi

[Riitta-mummi]

Saan melko usein kiinnostavia ohjeita, milloin minkäkin kautta, tutkia nimiä, ihmisiä ja ilmiöitä.

Tänään tuli Pinterestin etusivulle kuva naisesta joka vaikutti jotenkin tutulta, ja kun löysin nimen Simone Weil, aloin olla ' kartalla'.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Simone_Weil


Hän eli lyhyen, mutta täyteläisen elämän ja koki kurjan kuoleman tuberkuloosin ja nälän riuduttamana.

Hän on pohdiskellut kärsimyksen olemusta myös kristittyjen tavoin, vaikka juutalainen olikin. Loppujen lopuksi en tiedä mihin hän uskoi, mutta näinkin hänestä on kirjoitettu :

Se, että Weil näki kärsivän Kristuksen jokaisessa köyhässä ja kovaosaisessa, toteutti varhaisessa kristinuskossa esiintynyttä ideaa: tunnistaa toisessa ihmisessä Jumala. Weilin filosofiakäsityksen valoisuutta ilmentää hänen uskomuksensa, että silloinkin, kun kärsimyksestä tulee pysyvä osa ihmisen elämää, ihmisistä voidaan löytää piirteitä, jotka jalostavat häntä itseään ja toisia ihmisiä kärsimysten keskellä kestävämmiksi, armollisemmiksi ja rakastavammiksi.[c] Koska kärsimys on intersubjektiivista (ihmisten välistä) ja yleismaailmallista, se voisi ohjata ihmisiä lähemmäksi universaalia rakkauden kokemusta.

Ajattelen kalamosn  kertomia lapsuuden kokemuksia ja omaa kivuliasta sairasteluani, yhdistääkö kärsiminen todellakin ihmistä ?

[Riitta-mummi]

Vaikka körttiläisyyden pohjan ja perustan löydöllään luonut Paavo Ruotsalainen oli philosoofeja vastaan sanomalla: Ne sotkee selevän asjan kuin sika pottuhalameen, on meitä körttejä myös sellaisia joita syvempi pohdiskelu elämän tarkoituksesta, sisältäen luonnollisesti kristinuskon kysymykset, pakottaa tutkiskeluun  , aihe on niin kiinnostava. Matka ihmisyyteen ja minuuteen.

Uskon tiellä kuljemme kai kaikki omia salaisia polkujamme, ja niin kuuluukin ymmärtääkseni olla. Erilaiset kasvuympäristöt tuottavat erilaista  väkeä Herran elopelloille.  Hän joka antaa kasvun on Yksi.

Myös seurakunnissa on ollut paljonkin kokoontumisia mietiskelyn ja syventyvän hengellisyyden alueilta.
Olen käynyt Kangasalan Ilkossa retriitin joka sivusi tätä aihetta. Sen vetäjät olivat Kirkon koulutuskeskuksen työntekijöitä ja oma körttipastorini suositti sitä minulleT. ämä joukko oli innostunut Pyhiinvaelluksista, sekä kotimaassamme, että Santiago De Compostelaan.

Uskovat ystävät ovat ehkä kokeneet jotain ominaisuudestani, sillä ortodoksiystävä oli sitä mieltä että olisin sopiva asumaan heidän nais-yhteisössään.

Matkalla ovat tarpeet kasvaneet. Tässä suuntaviittoja kaltaisilleni:

Hengellisyys vaikuttaa syvällisellä tavalla ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Hengellisyyttä ja sen merkitystä on sen syvästi henkilökohtaisen luonteen vuoksi vaikea kuvailla kaikenkattavasti. Hengellisyys voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Eräät asiat kuitenkin nousevat tyypillisesti esiin kun ihmiset kertovat omasta hengellisyydestään:[8]

Merkitys – elämän tarkoitus, maailman jäsentäminen järjellisesti
Arvot – uskomukset, normit ja etiikka
Transsendenssi – itsen ulkopuolelle ulottuvat transsendenttinen elämän arvostus ja kokeminen
Yhteys – läheisen yhteyden kokeminen itseen, muihin ihmisiin, luontoon ja yliluonnolliseen
Muutos – elämän tapahtumien ja kokemusten pohdiskelu, omakuvan muodostaminen

Kaikkea tätä hengen rikkautta tärkeämpää on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan , isään,Poikaan ja Pyhään Henkeen !

[Riitta-mummi]

Kova kohtalo

 

Ympyräni eivät ole laajat, mutta eivät aivan suppeatkaan. Olen matkan varrella muutaman ihmisen kovaan kohtaloon , jatkuviin vaikeuksiin törmännyt. En ole itsekään jäänyt näitä kolahduksia vaille, siksi on mihin verrata. Tosin niitä onnenmyyriä joille aina aurinko paistaa, linnut laulavat ja sade tulee ajallaan, en oikeastaan tunnekaan. Onkohan heitäkään oikeastaan, elämän lottovoittajia .

Lottovoitto on onnen harhaa, siitäkin on tietoa. Hannu Hanhi on pinnallinen ja ikävystyttävä puheissaan. En kadehdi häntä.

Mutta en kadehdi heitäkään joilta kuolema vie perheen miehet kolmessa sukupolvessa peräjälkeen. Jokainen kuoli alle viisikymppisenä ja maatilan työt ja lapset jäivät emännille.

Elämä karjataloudessa onnistui, lehmille allergisen emännän , palkattua työmiehen hoitamaan navettatyöt. Seuraavaksi emäntään iski laaja hermovaurio joka oli tuskallinen ja lopetti vapaan liikkumisen, sitoi sisätöihin. Nekin kävivät vaikeasti apuvölineiden avulla ainoastaan

Pahinta oli kun vanhuudenpäivinä, ristasyövän jälkeen lapset alkoivat vieroa häntä. Kiitokseksi koulutuksesta hän sai ilkeää kohtelua ja haukkumakirjeitä

Ystäväni asui omillaan, omassa pienessä talossaan tilan mailla. Siellä hän itse hoiti taloutensa ja kissansa lähes loppuun asti. Kova kohtalo vei häne sairaalaan kahden uuden  syöpälöydöksen ja vaikeahoitoisen diabeteksen takia monta kertaa. Se kai rasitti lapsia liikaa

Lopulta hän myi talon ja sai paikan hoitokodista, josta kaaduttuaan ja murrettuaan selkäänsä, hän pääsi palliatiiviseen hoitoon sairaalaan

Meitä oli muutama lapsuuden aikainen ystävä jotka kävimme kanen luonaan loppuun asti. Olimme siunaustilaisuudessa yhdessä, mutta yksi ei voinut  lähteä muistohetkeen. Hän ei kestänyt ystävämme jälkeläisten kohtaamista

Olen pohtinut tällaisen kohtalon merkitystä. Raamatussa kirjoitetaan Isien pahoista töistä, jotka seuraavat sukupolvien ajan.

Raamatussa neuvotaan lähimmäisenrakkauteen, vanhempien kunnioitukseen ja ennen kaikkea anteeksiantoon.

 

Riitta-mummi

[Riitta-mummi]

Osan päivästä teen taloustyötä. Laitan likaiset astiat koneeseen kun puhtaat olen ottanut ulos ja laittanut paikoilleen. Siinä saa jäsenet venytystä alas ja ylös.
Kummallista etten enää ylety ylimmille kaapin hyllyille. Vielä vuosi sitten sain kannun kahvasta kiinni , nyt tarvitsen Matin apuun.

Aamiaisen kattamisessa ja valmistamisessa menee kymmenen minuuttia jos olen illalla esivalmistellut laittamalla kahvikupit ja leipälautaset pöytään. samoin lääkedosettimme siihen viereen.
Valmistan puuron edellisenä iltana ja mikrotan hiukan. Tai sitten kaadan kulhoihin jugurttia, riisimuroja ja sokeritonta vadelmakiisseliä.

Tuo Xtran vadelmakiisseli on kuivan suuni lääke myös yö-aikaan. Sitä meillä kuluu kolmekin litraa viikossa.

Aamiaiseen kuului tänään paistetut munat, kinkkua ja kauraleipää. Paprikaa ja persiljaa lisäksi. Kahvi on ensimmäiseksi pantava tippumaan keittimeen. Joskus mittaan veden illalla valmiiksi, sekä laitan suodatinpussin suppiloon. kahvipaketti myös purkissaan siihen viereen, mutta ei suppiloon.

Organisoin paljon. Menen sekaisin jos aloitan tyhjästä, ja Matti hermostuu odotukseen...

Pyykinpesu on kokonaan minun hommani, ollut aina. Siivosin silloin kun selkä, jalat ja kädet kestivät. Matti imuroi lähes aina. Nyt meillä on ammattilainen ne hoitamassa.

Tänään tein kevään ensimmäisen lenkin Merrasojan varteen. Ei sorsia, kun ei ollut juuri vettäkään 'purossa'.
Siitä Pussikaljamäen kautta kukkakauppaan hankkimaan parvekekukat. Koska siellä on ollut jo nelisen vuotta puna-valkoinen päivänvarjo, ostin punaisia ja valkoisia kukkiakin.
Parveke on nätti.

Tänään syötiin eilisen jämiä. Illaksi pitäisi jotain 'säveltää'. Huomena tulee viikon nettiostokset iltapäivällä. Sitten on mistä ottaa ja laittaa.

Lounaan jälkeen vietän aina vähän aikaa netissä ja tunnin verran vuoteessa, näin saan voimaa iltapäivään.

Olen isäni sukuun tullut , nopeaa tyyppiä vielä vanhanakin. Ei aikani kulu kokonaan netissä pelaamiseen ja kirjoitteluun. Se on aika uutta elämässäni, mutta huomaan löytäneeni aidoimman itseni kun istun, ajattelen, tutkin ja kirjoitan.

Mikähän on tämän tyypin ammattinimi ?

[Riitta-mummi]

Peilailija, pelailija vai pelaaja

 

Minkälaisen kuvan haluan antaa itsestäni, ja mikä on totuus. Totuutta emme aina itse näe samoin kuin perheenjäsen tai työkaveri.

Onko sillä sitten niin väliä. Joillekin on, paljonkin. Minä olen aina koettanut olla se mikä olen. Se ei aina miellytä perhettäni, sillä olen kaikkia heitä avomielisempi ja estottomampi.

Minusta se on minun tapauksessa oikein, rehellistä, ja parasta itseäni kohtaan. En halua esittää mitään.

Olen saanut aika rankkojakin mielipiteitä ominaisuudestani puhua paljon, vieraille ihmisillekin vaikkapa kaupan kassalla tai jossakin missä istutaan tuppisuuna odotushuoneessa. Tässä jos missä tunnen eron eri heimojen edustajien kesken. Vieläkin se on geeneissä säilynyt vaikka muuttoliikettä on enemmän kuin muinoin oli.

Ilokseni olen kohdannut kaltaisiani, ja aika on kulunut rupatellen paljon mukavammin.

Olen toki kohdannut kummeksuvia katseita jos lasken leikkiäkin noissa tilanteissa.

En  halua varsinaisesti antaa mitää kuvaa itsestäni, sehän syntyy itsestään jos on syntyäkseen. Osaan olla hiljakseenkin. Silloin olen yleensä kohdannut jotakin ikävää ja se painaa mielen matalaksi.

Enää en julkisilla paikoilla itke, mutta sitäkin on tapahtunut kun olen kohdannut suuren vääryyden. Kyllä aikuinenkin voi mielestäni itkeä. Lapsen itkua ei ihmetellä, mutta pidetäänkö itkevää aikuista, etenkin miestä säälittävänä tämän vuoksi. Ei pitäisi pitää. Ymmärtäisin hänen olevan liikuttunut, järkyttynyt tai surullinen jostakin näkemästään, kokemastaan tai kuulemastaan.

Vanhoissa elokuvissa sotilaat itkivät kun juna vei heidät sotaan ja laiturille jäi rakas vilkuttamaan. Siihen suorastaan kuuluu itku, on se sellainen paikka !

Tunteet ovat naisille luontaisempia käsitellä kuin usein jurommille miehille. Miehet eivät oikein ymmärrä sitä tunteiden skaalaa ilon hiljaisestä hymyilystä valtavaan itku-potku-raivariin, joita niitäkin on tullut koettua.

Nyt on maailma sellaisella mallilla, että kun uutiskuvia näkee viattomiin kohdistuvista vihateoista niin kyllä itkettäisi, jollei vihastuttaisi niin kovasti. Siinä on sellainen paikka lähellä, että laitan Jumalankin koville: Mikä oikeuttaa Israelin tekemään joukkomurhaa Palestiinassa ?! Mikä uskovainen presidentti Putin muka on kun on ottamassa vääryydellä Ukrainan maita ?! Vastaa Herra, ja pian !

Riitta-mummi

[Riitta-mummi]

Viimeisellä rannalla

 

Mikä on niin arvokasta etten voi siitä luopua

Mikään materia ei ole sitä.Arvokkain on ehkä elämä muistoineen. Sitä en kaipaa sinällään, mutta yhä useammin muistelen. Jotakin kummallistakin on kyllä jäänyt unohduksiin, kuten se että en muista veljeäni kodin ruokapöydässä. Ainoastaan joulupöydästä hänet muistan. Hän olikin paljon ulkoileva poika. Ehkä hän oli enimmäkseen ulkona kaverin tai kavereiden kanssa.Jääpallo oli hänen lajinsa, jopa niin että kaatuilu toi kokemuksen sairaalasta. Tuli vettä polveen. Jalka oli vedossa kun kävin häntä HMLn saraalassa tervehtimässä.

Oltiin veljen kanssa rauhaista sisaruspari, yhtään tappelua en muista olleen

Muisto äiditä on ihana. Kun isämme oli paljon matkatöissä, kodin piiriin kuului oikeastaan aina äiti, ja isä piipahti viikonloppuisin. Se että hän toi tuomisia, oli kivaa.  Äiti ohjasi läksyissä, luki meille iltaisin ja leikitti itse lapsena oppimiaan yksinkertaisa sisäleikkejä meille. Leluja ei ollut, eikä tavittukaan kun oli karamellipapereita ja postikortteja, käpyjä ja pieniä kiviä. Äiti vei minua mukanaan Martta-kerhon toimintaankin.

Ensimmäisen appelsiinin maistoin 1940-luvun lopussa, isän tuliaisena.

Joitakin vuosia myöhemmin hän osti minulle mustan kiiltäväpintaisen käsilaukun. Se oli upeaa, kellään mulla kymmenvuotiaalla ei ollut sellaista

---

Puolison kanssa tehdyt kalastus- ja saarireissut ovat hienoimpia muistojani. Ne loppuivat kun hänen pikkuveljensä 'tunki' tilalleni soutajaksi.Marjareissut männikköön, jossa myös kahviteltiin ja paistettiin makkaraa nuotiolla olivat hurjan mukavia. Silloin siinä oli vain sorakuoppa jossa näitä tehtiin. Nykyisin siinä vieressä on laavu, kummipoikamme rakentama

Hauskoja olivat kyllä Herättäjäjuhlamatkatkin, vaikka juhlien sisältö on enemmän hengellinen. Se ystäväpiiri johon olen liki kahdenkymmene vuoden aikana tutustunut on osittain vieläkin olemassa. Luonnollista poistumaa on tietenkin.

Körteillä kukki huumori, vaikka oltaisiin ukkossateen läpimäriksi kastelemia ja pieneen karkkivarastoon toistakymmentä ihmistä sulloutuneina, kuten Oulun Raksilassa. Siinä sitten kuiskuteltiin ilot kuten surutkin ystävälle.

Voitin kerran palkintoviikonlopun Paavo Ruotsalainen maille Aholansaareen. Nilsiä olikin uusi paikkakunta kartallani. Saari on pienen laivamatkan päässä Sääskiniemestä johon auto jäi. Koiramme pääsi mukaan Saareen.

Voi sitä elämisen yksinkertaisuutta kaksisataa vuotta sitten ! Kaikki rakennukset puusta ja harmaata väriltään. Paikka on hyvin kaunis. Tupa oli iso, ihmiset pieniä kuten kalusteetkin, vaikka kerrotaan Paavon olleen kookas. Hänestä on vain yksi jäljellejäänyt kuva ja siinä hän näyttää kyttyräiseltä. Ehkä pitkä mies oli vanhemmuuttaan kumaratunut

Minulle Paavo Ruotsalainen on tullut kaikkein läheisemmäksi, ehkä alter egoni on kuitenkin Pietari. Voiko tällainen kuin mie itseään näin suuriin miehiin verratakaan!

No. Jopa tuli paljon tätä josta en luopuisi , mutta ehkä on lähdettävä kuten on tultukin, vain nahkapuku päällä

Ja lopulta tiedän, että Hän on seisova multieni päällä.

 

Riitta-mummi

[Riitta-mummi]

Elämä ja kuolema

Kuolemasta...

Ei puhuta yleisesti, paitsi ehkä saattohoitolaitoksissa. Joku viisas on sanonut  Memento mori, muista kuolevaisuutesi.

Vanhat, sairaat ja uskovat ihmiset ajattelevat kuolemaansa varmaan elävistä eniten.

Lapsena pelkäsin alati että äiti tai isä kuolee, ja mitä sitten tapahtuu... Tyyppinä olenkin huolehtija, järjestelijä sekä organisaattori. En kuitenkaan, onneksi, alkanut puhumaan näistä kenellekään, pidin pelot sisälläni ja siellä ne muiden pelkojen kanssa muhivat ajoittain ahdistukseksi asti.

Nyt puhuisin kuolemasta, sen odottamisesta, siihen valmistautumisesta ja aivan hautajaisjärjestelyistäkin. Kun puolisini nelikymppisenä sairastui vakavasti, tein surutyötä niin että se tuotti hengellisen heräämisen, ja se onkin

ollut elämäni pelastus, ja on loppuun asti !

Olen saavuttanut niin korkean iän, että alan olla melko valmis luopumaan tästä ajasta. Aika onkin muuttunut yhä pahemmaksi. Luomakunta huokaa tuskissaan ja ahdistus on vallanut ihmisten elämän. Nuorisossa näkyy pahoinvointi eniten. Käyttäytyminen on liian usein häiriintynyttä ja jo lapset tarvitsevat lääkitystä.

Omassa elämässä on ollut runsaasti iloa ja hiukan suruakin. Niin että suru ei ole musertanut, sen on saattanut kestää, kantoapuna rukous Kaiken Antajalle. Kärsimisen kestäminen on opettavaa, se aikaan saa toivoa.

Katsoessamme luomakuntaa näemme saman kiertokulun kuin minkä Herra on ihmiselle ajatellut. Ajassa mikään ei ole ikuista. Iankaikkisuudessa kaikki on toista ! 

Olemme puolison kanssa keskustelleet mitä meidän tomumajoille tapahtuu kun olemme kuolleet. Miten haudataan ja mihin. Muistotilaisuus kotikirkossa jonkun tutun papin toimittaman, jos joku yhä heistä elää.

Pidot ovat pinehköt, perhe ja lähiystävät kutsutaan. Virretkin olen valinnut, mutta saattavat ne muuttuakin. Jätän jälkeläisille valinnanvaraa.

Mutta tämän värssyn toivon kuolinilmoitukseen:

 

 

Kuin varjo, minkä liljan varsi suo,

niin liki seisoo Luoja luotuansa.

Hän päivän helteet, arotuulet tuo,

Hän viimeisenä seisoo multain päällä.

Hän sinun syntyä ja kuolla suo.

 

Riitta-mummi