Ääni läheltä
Niin, tilasin puhelinsoiton
hyvin kaukaisen, hyvin loiton
luo Herramme istuimen.
En tiedä, jos yhdistettiin,
en tiedä jos ymmärrettiin.
Sain vastauksenko ? En.
Tosin ihmisen ajatuskaava
hänt´ei ole kiinni saava,
ei nyt, eikä milloinkaan.
mut sinua vaikka en tunne,
minä kysyä tahdon: kunne
veit toivon lapsilta maan ?
Sinä, hahmossa ihmisteuraan
liet joskus astunut seuraan,
jota lienet säälinyt.
Tule taas, välimatkojes takaa,
tule tahtonethan jakaa
tämän Golgatamme nyt.
Niin korisin puhelinsoiton
hyvin kaukaisen, hyvin loiton,
ja huusin, ja muutkin huus.
En tiedä, jos yhdistettiin.
En tiedä, jos ymmärrettiin.
Mut humisi hiljaisuus
ja ympäri kipeän pääni
soi aivan likeltä ääni:
Mua katso ja hiljene vait.
Tuo kärsijän kouriin vaivas.
Näet: syntyy laulu ja taivas.
Mua liian kaukaa hait.
Aaro Hellaakoski, Huojuvat keulat 1946