Tämän talven ensimmäinen hiihtoretki.
Pohdin etukäteen kylän latua. Se on meikäläiselle vähän hiihtävälle tosi sopiva: n. 4,5 km sisältäen yhden puuskuttamaan panevan ylämäen, yhden kaatavan alamäen ja muuten mukavaa vahitelevaa maastoa.
Naapurin rouva on jo pari kertaa puhunut, ettei hän enää uskalla laskea sitä Antinvuoren mäkeä, vaan kiertää sen. Pitäisiköhän minunkin. Ei se niin mahdottoman iso ole. Siinä on alussa vähän jyrkempi nyppylä, mistä saa hyvän vauhdin. Juuri kun vauhti on parhaimmillaan/pahimmillaan pitäisi sukset kääntää vasempaan. Ladun kulma n. 50 astetta. Sen jälkeen on oikein mukavaa loivempaa kumpuilevaa laskua pitkään.
Voitelumestaria odotellessa aloin lukea päivän tekstejä. Palmiteksti 91:1-4,11-12. Otin nämä sanat vähän liian henkilökohtaisesti: "Han antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen." Ajattelin, että enhän minä voi elään niin, että pelkään kaatumista. Eihän sellaiselle pelolle saa antaa valtaa, mikä rajoittaa elämää.
Niinpä jätin muut tekstit myöhemmin luettavaksi ja lähdin voitelumestarin kanssa ladulle. Ja niinkuin varmaan arvaattekin jo, Antinvuoren mäessä meikäläinen taas kerran nurin.
Tosin, en loukannut jalkaani kiviin, enkä muuhunkaan. Aikani keppuroituani pehmeässä upottavassa hangessa, onnistuin omin avuin nousemaan suksille ja jatkamaan loivempaa osuutta.
Kotiin tultuani luin päivän muut tekstit ja huomasin, että psalmiteksti oli myös viite evankeliumitekstille. Siinä enkelien varjelusta kohdistettiin Kiusaajan vaivaamalle Jeesukselle eikä suksilla etenevälle pyryharakalle.
