Ulkoapäin kappeli tuo mieleeni Nooan arkin. Väri on kaunis ja rakennus erikoinen. Miten mahtanee materiaali kestää Helsingin ankaria sääolosuhteita?
Sisäpuolella olen käynyt uteliaisuudesta kerran. Minua ahdisti suljetun tilan tuntu, jossa ainoa pieni ikkuna oli katonrajassa. Seinät olivat liian lähellä, kuin komerossa olisi ollut. Väkeä ramppasi sisään ja ulos, joten hiljentyminen ei tuntunut mahdolliselta. Ehkä nyt, kun suurin osa ohikulkijoista on jo ennättänyt käydä sisällä, sinne ohjautuvat nimenomaan hiljentymistä halajavat. Eteisessä oli kaksi hymyilevää naishenkilöä toivottamassa tervetulleeksi.
Ehkä nykyihminen kaipaa erikoista paikkaa voidakseen olla hetken hiljaa. Minulle mieluisampi vaihtoehto olisi se, että kaikki kirkot olisivat päiväsaikaan auki, jotta niiden ilmavassa pyhyyden ilmapiirissä voisi halutessaan käydä istahtamassa. Vapaaehtoisia voitaisiin kouluttaa päivystäjiksi niin kuin jokunen vuosi sitten tuomiokirkossa tehtiin.