Kyllä katolisuudessakin on körttejä.
Minua niin kiinnostaisi tietää, mitä Jaakko Heinimäki (?) puhui Rauman talviveisuilla (?) viime vuonna aiheesta "fransiskaanit ja körtit".
Minulle ovat kyllä erinäisten roomalaiskatolisten kirjoittajien tekstit olleet todella avartavaa luettavaa. Miten, se olisikin jo toisen ketjun aihe, mutta ehkä koen ne armollisempina kuin jokin protestanttinen yksin uskosta -periaate. En voi toivoa, että katoaisi instituutio, jonka perinteestä nekin kirjoitukset kumpuavat, olkoonkin että edustavat vain yhtä pikku nurkkaa koko instituution näkemyksistä.
Athanasioksen tunnustus kun tuossa mainittiin, niin minusta on omituista, että siinä ensin sanotaan "Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen." Lopuksi kumminkin todetaan, että "Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen." Jos on tehnyt hyvää mutta ei ole kokonaisuudessaan ja väärentämättä pysynyt yhteisessä kristillisessä uskossa, niin mitenkäs sille käy? Ja mites kun protestantit eivät tunnu tuota loppuosaa uskoa, vaikka virallisesti tunnustuksen hyväksyvätkin?