Minua ei luoja tarkoittanut kankuriksi.
Tytär äidistään huononi.
Äiti kutoi yhtä ja toista.
Ryijyt, raanut, täkänät.
Räsymatot, pyyheliinat.
Jopa leninkikankaansa.
Villakankaat luonnonväreillä
värjätyillä langoilla.
Minä menen toiseen suuntaan.
Usein vastatuuleen,mutta
sydämeni mukaan.
Olen rasittava tyyppi.
Aikuinen nainen,
mutta ihan lapsekas.
Minä huolehdin paljosta.
Minulla on vain yksi huolehtija,
rakas joka ei petä.
Nyt kudon itselleni
iloa.
Unet loimena.
Sanat kuteina.
Kirjava kangas
tästä on tulossa.
pelto
peruna
nauris
naatit
ylpeä