Alkuperäisen tapauksen aikaan on ollut niin eri tapakulttuuri ja ihmisiin kohdistuvat oletukset, että mitään tekstin "oikeaa" merkitystä en lähde arvailemaan.
Mutta samantapaisia tilanteita olen kyllä kohdannut. Usein olen itse se Martta, joka haluaa, että asiat tehdään topakasti ja oikein, muiden mieluummin keskittyessä seurusteluun. Vaikka jossain talkoissa. Mikähän se tärkeintä lopulta on, eikö kumminkin toisten ainutkertaisten ihmisluomusten kuuntelu, heidän seurastaan ja olemassaolostaan iloitseminen?
Kuinka monta kertaa emännälle on jopa vieraiden viihtymistä tärkeämpää se, että emännöi kunnolla ja taiteen sääntöjen mukaan, että on pöydässä ne sen seitsemän sorttia? Huolehtii siitä, millaisen vaikutelman antaa. Kuinka moni jättää vieraan kutsumatta kun tuntee ettei ole tarpeeksi hienoa ja siistiä; ettei voi näyttää toiselle elämäänsä sellaisena kuin se on?
Ja vaikka vilpittömästi haluaisi vain vieraansa viihtymistä, tuleeko kysyttyä, mitä palvelua vieras itse oikeasti haluaisi? Jos se sanoo "älä tee ruokaa", uskooko, vai väkertääkö siltikin jonkin salaatin jääkaappiin odottamaan? Uskaltaako luottaa että kelpaa toiselle, vai tarjoileeko pelokkaana lahjoja?
Voihan tuossa nähdä feministis-vapauttavankin pointin. Vieraitahan oli muitakin, miehiä varmaan. Jos oletus silloin oli, että miehet seurustelevat keskenään ja naiset palvelevat, on aika radikaalia sanoa, että nainen on ihan yhtä arvokas ihminen liittymään kuulijoiden joukkoon. Eli sanotaan Martalle "sinä olet arvokas".
Tietysti nämä tulkinnat tulevat mieleen lähtien siitä, millaisia kysymyksiä minulla omassa elämässäni on; taitavat juuri tuohon liittyä, olenko itsessäni tarpeeksi arvokas seuraksi kenellekään. Jos elämänkysymyksen pyörivät vaikka oikein toimimisen ja syyllisyyden ympärillä, näistä ei ole apua.
Aihe: Martta ja Maria (Luettu 7976 kertaa)