Eli mielestäsi ei olisi mitään sellaista tekijää, joka kristityissä on ja ei-kristityissä ei ole, ja jonka perusteella voisi vastata otsikon kysymykseen? Silloin ne ihmiset, joissa tämä tekijä on (on se sitten mikä hyvänsä), muodostaisivat joukon "kristityt yleensä".
Ei ole.
Jos katsot ainutta viimeisen tuomion kuvausta, Jeesus vetää jakolinjan näin: Minä olin nälkäinen, janoinen, alaston, sairas, vankeudessa, ja te / ettekä te.
Tämä nyt on jo ihan toinen kysymys, mutta en malta olla kommentoimatta (vaikka ketjun kymmenes sivu uhkaavasti lähestyy eli olisi itse asiaankin päästävä):Jos se ei millään halua luopua, miksei se sitten anna uskoa kaikille niille jotka eivät koeta pakottaa itseään elämään erossa?
.........................................................
Mitähän sinä sillä uskolla tarkoitat? Miksi - kysyn jälleen - tämä ei kelpaisi:
Vain uskova seuraa, vain seuraaja uskoo. Itse ajattelin katsoa, olisiko tämä tie ehkä hyvinkin pätevä sitten.
Lähde hiljaksiin toteuttamaan tuota, ja katso, mitä tapahtuu. En oikein ymmärrä mitä odotat. Uskon saapumista jonakin pysyvänä vakuuttuneisuutenako? Hyvänä olona? Varmuutena? Sellaista saa kummallisesti kokea, kun joutuu hyvin lujille, mikä merkillisintä, itse epäilin vähiten, kun kävin lähellä kuolemaa ja noin.
Jos lähipiirissäsi ei ole ainuttakaan yksinäistä, joita sinun vierailusi ilahduttaisi, niin SPR:n ystäväpaölvelusta saat, ja ellet koe diakoniatyötä liian kristillisenä (olet varsin monesti vetänyt jyrkän jakolinjan "teihin kristittyihin" ja "minuun" tässä ihan itse, jas jul.istanut että sinulta puuttuu nyt jokin ihmeellinen usko!! - no, sieltä joka tapauksessa saat autettavia myös. Pk-seudulla niitä oli tarjolla valittavaksi saakka.
Ja noita janoisia ja nälkäisiä riittää. Esimerkiksi kummilapsi kehitysmaissa eri organisaatioitten kautta antaa enemmän kuin ottaa. Se on tosi ilahduttavaa puuhaa.
Nyt voi tietenkin saivarrella vaikka maailman tappiin että noniin, sitä joutuu siis raatamaan niska limassa kä'ydäkseen kristitystä ja toisaalta puhutaan ihan ristiriitaisesti uskon levosta ja täydellisestä armosta.
No niinhän se olisi, mutta kun jo oikeastaan hoet että et nyt jostakin syystä ole kristitty.
Kokeilemalla tuota seuraamista arjessa voi saada pikku tuntumaa siihen armoonkin, joka meitä kantaa. Kyllä tuossa lauseessa on järkeä. Tee jotakin mistä pidät itse, ja anna se lahjaksi yhteiseen läjään.
Tykkäsin HK:ssa kovasti, kun joku mies tuumi että se hänen kristillisyytensä ja uskonsa on tätä moottorisahan varressa palvelemista.
Joka on työn ja kuormien uuvuttama niin ettei jaksa mitään, voi vaikka hymyillä lapselle jota lykitään ruuhkabussissa.
Sen minkä ehtii ja jaksaa antaa hänelle jota seuraa, arkityönsäkin. Yrittää nähdä vastaantulijoissa itsensä Kristuksen. Kokeilen tätä nyut itse. aloitin tuosta, että seuraaja uskoo. Tarvitseeko tästä tehdä niin vaikeaa?
........................................
Moni asia vaikuttaa siihen, mitä kristitystä päällepäin näkyy. Bo Gierzin "Kalliopohjassa" on tästä verraton tarina, mutta pitkähkö, ja koska kirja on äärettömän helppolukuinen, saat lukea sen itse, en rupea siteeraamaan.