Ei soi mun kantelen'
En iloll' kiittää saata
Mun Jumalaani en,
Vaikk' yön sain rauhass' maata.
On häntä kohtahan
Mun mielen' kylmä vaan,
En usein muistakaan
Hyviä tekojaan.
On huono ikävän',
Joll' etsin sielun' ylkää,
Vaan siihen toivoon jään,
Ettet sä ketään hylkää.
Kun saatat sydäntä
Kuolemaas juurtumaan,
Ei vaiva näännytä,
Vaan tyydyn tahtoos vaan.
Johan Kahl