Enkeli-Elisa

[Pirska]

Minua vähän ihmetyttää se kauhea haloo, joka on noussut Enkeli-Elisasta. Ainakin Minttu Vettenterä on saanut julkisuutta sillä, että nyt aihe on poliisitutkinnassa. Ongelma on siis se, että epäillään, että Enkeli-Elisaa ei oikeasti ole olemassa, koska kukaan ei ole pystynyt tarkistamaan, kenestä tarkkaan ottaen on kysymys.

Minä näen asian niin, että ihmisillä on tämmöisessä asiassa kyltymätön uteliaisuus. Kuka Enkeli-Elisa on ollut, ketkä ovat hänen vanhempansa, mikä koulu on kysymyksessä, keitä opettajia siellä on, ketkä ovat mahdollisia kiusaajia? Olisihan se makeaa päästä töllistelemään, kuka tässä on ollut ilkeä, kuka välinpitämätön j.n.e. Lehdistö tietysti saisi myyntilukuja nostettua sillä, että voisi paljastaa pala palalta, keistä on ollut kysymys.

Näkisin asian paremminkin niin, että tämä tarina avaisi vanhempien, koulukavereiden, opettajien ja kiusaajien, meidän kaikkien silmiä. Ihmettelen sitäkin, miksi jotkut lapset eivät uskalla/halua kertoa vanhemmilleen, jos heitä on kohdeltu huonosti.

[Pena]

Onko välttämätöntä, että Elisan uskotaan olleen todellinen ihminen? Eikö vakava viesti muuten mene perille? Meneekö se nyt?

Vähenisikö Aleksis Kiven merkitys, jos joku löytäisi Jukolan veljekset kirkonkirjoista ja paljastaisi, että heitä olikin vain viisi?

[seppos]

Minua vähän ihmetyttää se kauhea haloo, joka on noussut Enkeli-Elisasta. Ainakin Minttu Vettenterä on saanut julkisuutta sillä, että nyt aihe on poliisitutkinnassa. Ongelma on siis se, että epäillään, että Enkeli-Elisaa ei oikeasti ole olemassa, koska kukaan ei ole pystynyt tarkistamaan, kenestä tarkkaan ottaen on kysymys.

Minä näen asian niin, että ihmisillä on tämmöisessä asiassa kyltymätön uteliaisuus. Kuka Enkeli-Elisa on ollut, ketkä ovat hänen vanhempansa, mikä koulu on kysymyksessä, keitä opettajia siellä on, ketkä ovat mahdollisia kiusaajia? Olisihan se makeaa päästä töllistelemään, kuka tässä on ollut ilkeä, kuka välinpitämätön j.n.e. Lehdistö tietysti saisi myyntilukuja nostettua sillä, että voisi paljastaa pala palalta, keistä on ollut kysymys.

Näkisin asian paremminkin niin, että tämä tarina avaisi vanhempien, koulukavereiden, opettajien ja kiusaajien, meidän kaikkien silmiä. Ihmettelen sitäkin, miksi jotkut lapset eivät uskalla/halua kertoa vanhemmilleen, jos heitä on kohdeltu huonosti.

Ei se ihan näin mennyt. Ensin kirjailija väitti tarinan olevan tosi tarinan. Kun todettiin, että yhtään sinä vuonna syntynyttä tyttöä ei ole tehnyt itsemurhaa muutti Vettenterä kertomustaan. Hän väisteli kysymyksiä sanomalla, ettei ole toimittaja, vaan kirjailija. Tarina hänen kertomansa mukaan perustuu tosiasioihin, mutta niitä on vähän säädelty ja kirjailija on alkuperäistä viritellyt. Kukaan ei ole oikein selvillä mistä on kysymys, mutta joka tapauksessa kirjailija on valehdellut.

Toivottavasti sillä olisi nämä Pirskan mainitsemat vaikutukset, mutta sekoilu pilaa asiaa.

[maisakai]

Valitettavasti nuoret joskus ottavat mallia julkisuudessa olleista tapauksista. Toivottavasti vaaravyöhykkeessä olevat nuoret kuulevat viestin niin, että kiusaamisesta pitää uskaltaa puhua vanhemmille tai muille - eivätkä niin, että itsemurha on ratkaisu, ja sen avulla tullaan myös postuumisti kuuluisiksi.

Valehtelusta kiinni jääminen on noloa ja negatiivista, olipa kyse kirjailijasta tai jostakusta muusta. Fiktion kirjoittaminen on kokonaan eri asia.

[mt]

En ole seurannut tapausta ennen kuin epäilyksistä alettiin keskustella. Mieleen tuli kuitenkin, että fiktion ja tosiperäisen historiallisen kuvauksen sekoittuminen ei ole kirjallisessa elämässä uutta.

Kalle Päätalo kirjoitti romaanisarjan, jonka päähenkilö on Kalle Päätalo ja jonka monella muullakin henkilöhahmolla on nimikaima elävässä elämässä.

Antti Tuuri on kirjoittanut viime sotien tapahtumista haastatteluja aineistonaan käyttäen. Suomalaisen "sotakirjallisuuden" traditiossa (Anttala ym.) mielikuvituksen ja tosiperäisyyden rajankäyntiä voisi tehdä jatkuvasti, mikäli olisi riittävät historialliset lähteet käytettävissä.

Väinö Linnan Pohjantähteä monet lukevat kuin historiateosta. Tarja-Liisa Luukanen, kirkkohistorioitsija, on kuitenkin osoittanut, että kirkkoherra Lauri Salpakarin kaltaista henkilöä ei voinut romaanin ajatelluilla tapahtumapaikoilla olla.

Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen yhteyksiä tosielämään on tutkittu jopa karttoja piirrellen. Volter Kilven Alastalon sali -romaania lienee selvitelty samaan tapaan.

Lukuisat romaanit ovat enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia. Mieleen tulee eräs aikoinaan tunnettu hahmo pääkaupungin kulttuuri- ja ravintolaelämästä. Pienessä piirissä arveltiin, että hän elää tietoisesti etukäteen tulevaa omaelämäkerrallista romaaniaan. Eikä se kirja mikään huono ollut, päin vastoin.

Muistaakseni Päätalo kertoo romaanisarjansa loppupuolen osissa ensimmäisten romaaniensa saamista taivalkoskelaiskommenteista. Linnan teosten "historiallisuus" herätti aikoinaan kiivasta keskustelua. Mikään yllä olevista ei kuitenkaan ole aiheuttanut varsinaisia petollisuus- ja huijausepäilyjä.

Onko nyt kysymys siitä, että kirjailija on aktiivisesti korostanut teoksensa tosiperäisyyttä ja dokumentaarisuutta ja käyttänyt tätä asetelmaa hyväksi sosiaalisessa mediassa kirjan menekinedistämistarkoituksessa?

Sen voin ainakin todeta, että viestinnässä hän ei ole mielestäni kovin hyvin onnistunut. Siinä suhteessa hän on samaa tasoa kuin monet suomalaiset yritysjohtajat ja poliitikot.

Mt

[seppos]

Onko nyt kysymys siitä, että kirjailija on aktiivisesti korostanut teoksensa tosiperäisyyttä ja dokumentaarisuutta ja käyttänyt tätä asetelmaa hyväksi sosiaalisessa mediassa kirjan menekinedistämistarkoituksessa?

Juuri tästä on kysymys.

[Pirska]

---
Sen voin ainakin todeta, että viestinnässä hän ei ole mielestäni kovin hyvin onnistunut. Siinä suhteessa hän on samaa tasoa kuin monet suomalaiset yritysjohtajat ja poliitikot.

Mt

Julkisuutta, joskin negatiivista sellaista, hän on saanut todella paljon. Kuinkahan moni minun lisäkseni on nyt oppinut, että Suomessa on kirjailija nimeltä Minttu Vettenterä. Vrt. Norjan kuuluisin henkilö tällä hetkellä on Anders Breivik.

[Sarai]

Kirjan menekinedistämisen lisäksi tarinan pohjalta on perustettu yhdistys, jolle on kerätty varoja. Jos tarina ei ole tosi, on tämä varojen keruu aika lähellä petosta, joten on hyvä että poliisi tutkii asiaa.

Henk. koht. olen sitä mieltä, että koulukiusaaminen on vakava asia ja sen vastustamiseksi on tehtävä töitä. Kiusaamista pahempaa on kuitenkin valehteleminen, koska sillä mitätöidään itse asiaa.

[malla]

Juuri tästä on kysymys.

Näin ajattelen myös.

[seppos]

Enkeli-Elisan aihe koulukiusaaminen ja sen vaikutukset pahimmillaan on ihan asiaa, mutta markkinointikikat eivät ole sitä olleet. Aiheesta saisi kirjoittaa enemmänkin.

[mt]

Vilkaisin pikaisesti asian vaiheita ja siitä käytyjä nettikeskusteluja.

Jos tarkoitus olisi tehdä epäuskottava vaikutelma, niin kyseinen tapaus olisi hyvä esimerkki. Mieleen tuli useitakin tapoja, joilla taustan todenperäisyyden olisi voinut varmistaa asianosaisten yksityisyyden säilyttäen.

Olen seurannut ammatillisesta mielenkiinnosta muutamiin tapahtumiin liittyvää henkilöllisyysselvittelyä nettikeskusteluissa. Itsekin olen tehnyt taustatyötä parissa huijaustapauksessa. On hämmästyttävää, miten nopeasti ihmisen henkilöllisyys tulee esiin nimenomaan netin "epävirallisella" puolella (haku esim. sanalla hillomies kertoo lisää). Siksi olisi erittäin merkillistä, että Enkeli-Elisan henkilöllisyys ei olisi jo tähän mennessä selvinnyt. Kyse on kuitenkin vuosittain hyvin pienestä ihmisjoukosta, ja koululaisen yllättävä kuolema kesken lukuvuoden ei varmasti jää koulutovereilta huomaamatta. "Hei meiän koulus oli just tommonen tapaus, oiskohan sama?" Ainoa selitys asialle olisi se, että tarinan takana olisi vähintään 5-10 vuoden takainen tapahtuma.

Mt

[seppos]

Vilkaisin pikaisesti asian vaiheita ja siitä käytyjä nettikeskusteluja.

Jos tarkoitus olisi tehdä epäuskottava vaikutelma, niin kyseinen tapaus olisi hyvä esimerkki. Mieleen tuli useitakin tapoja, joilla taustan todenperäisyyden olisi voinut varmistaa asianosaisten yksityisyyden säilyttäen.

Olen seurannut ammatillisesta mielenkiinnosta muutamiin tapahtumiin liittyvää henkilöllisyysselvittelyä nettikeskusteluissa. Itsekin olen tehnyt taustatyötä parissa huijaustapauksessa. On hämmästyttävää, miten nopeasti ihmisen henkilöllisyys tulee esiin nimenomaan netin "epävirallisella" puolella (haku esim. sanalla hillomies kertoo lisää). Siksi olisi erittäin merkillistä, että Enkeli-Elisan henkilöllisyys ei olisi jo tähän mennessä selvinnyt. Kyse on kuitenkin vuosittain hyvin pienestä ihmisjoukosta, ja koululaisen yllättävä kuolema kesken lukuvuoden ei varmasti jää koulutovereilta huomaamatta. "Hei meiän koulus oli just tommonen tapaus, oiskohan sama?" Ainoa selitys asialle olisi se, että tarinan takana olisi vähintään 5-10 vuoden takainen tapahtuma.

Mt

Juttuhan voi olla muuten totta, sillä tuollaisia tapauksia on monta tässä maassa, mutta dramaattinen loppu oli se kirjailijan keksintö.

[Liina]

Onko välttämätöntä, että Elisan uskotaan olleen todellinen ihminen? Eikö vakava viesti muuten mene perille? Meneekö se nyt?

Vähenisikö Aleksis Kiven merkitys, jos joku löytäisi Jukolan veljekset kirkonkirjoista ja paljastaisi, että heitä olikin vain viisi?

Ei vähenisi, mutta Aleksis Kivi ei kai koskaan väittänyt, että seitsemän veljestä olisivat todellisia hahmoja.

Elisan tapauksen ympärillä käyty, kirjailijan itsensä aikaansaama kohu kummallisine käänteineen tarkoittaa todennäköisesti sitä, että ihan oikeasti kiusatuilla on entistä vaikeampaa. Miksi kirjailija, kaikista ihmisistä, ei usko fiktion voimaan?

[Pirska]

Nyt on suurin huomio siinä, että kirjailijaa epäillään (ei kai vielä ole tuomittu) petoksesta. Toivoisin, että kaikki huomio ei jäisi vain siihen. Vrt. silloin kun joku rötöstelijä uhkaa ihmisten turvallisuutta ja poliisi joutuu puuttumaan siihen pampun kanssa, niin otsikot kiljuvat, kuinka POLIISI on niin paha ja tekee sitä ja tätä.

Jos jotakuta kiusataan koulussa, työpaikalla, kotona, missä tahansa, niin varmasti ainakin joku näkee sen. Näissä tapauksissa näkijän pitäisi vähintäin kertoa asia eteenpäin ja jos on valta, niin puuttua asiaan. Yleensä asiaan puuttuja joutuu laittamaan itsensä enemmän tai vähemmän likoon. Mieleen tulee ala-asteen opettaja, joka vakuutti, että kyllä meidän koululla ovat kaikki asiat ihan kunnossa. Hän ei halunnut edes tietää mitään kiusaamisista. Helpompaa oli ummistaa silmänsä ja olla uskovinaan, että kaikki on kunnossa, pääseepähän helpommalla.

Kiusaamista on monenlaista ja jos viitsii vähänkään enemmän seurata, mitä tapahtuu, niin voi nähdä asian todellisen laidan. Olen nähnyt, kuinka pieni lapsikin osaa härnätä toista ja toisen antaessa takaisin menee märisemään vanhemmalle, joka sitten läksyttää (härnättyä) "kiusaajaa". Aloittaja nauttii seuratessaan läksytystä.

Näistä kiusaamiskertomuksista pitäisi ottaa oppia muidenkin kuin kiusaajien, jotka saavat vinkkejä mitä inhottavimpiin tapoihin kiusata toisia.

[mt]

Tiettävästi tuhat kirjaa aiotaan lahjoittaa kouluille. Olisi mielenkiintoista kuulla kokeneilta peruskoulupedagogeilta, miten käyttökelpoinen materiaali tällainen kirja olisi kiusaamisen vähentämisessä - voisiko siihen liittää esim kirjailijan luennointikiertueen. Pitääpä tiedustella asiaa saunaporukan yleis- ja erityispedagogeilta.

Mt

P. S. Luentoja on jo pidetty ja kirjailijaa kuultu aiheen asiantuntijana eri yhteyksissä.