Messu on sääntö, jumalanpalvelus poikkeus seurakunnassamme. Jos ei ole messua, on "sanajumalanpalvelus". Ymmärtääkseni messun ja jumalanpalveluksen ero on, että vain edellisessä on ehtoollinen.
Aikoinaan, joitakin vuosikymmeniä sitten oli vain jumalanpalvelus. En muista, kuinka usein oli ehtoollinen. Ehtoolliselle mentiin silloin arastellen, kyseltiin itseltä ja Jumalalta, onko kelvollinen. Ehtoolliselle menoa edellytti anteeksipyytäminen niiltä, joita vastaan oli rikkonut. Sääntö oli enemmän tai vähemmän kirjoittamaton.
Nykyään tiedostetaan, että jumalanpalvelus- ja messukaavaan sisältyy synnintunnustus ja synninpäästö, josta seuraa kelvollisuus Pyhälle aterialle.
Minusta nykykäytäntö on sopiva, ts. että ehtoollinen on syntisille ja pyhille.