On vaikea. Olen ottanut nyt oikein urakakseni myöntää töissä tekemäni virheet. Se onkin helppoa, kun asiakkailta tulee paljon pikku tilauksia, niin aina johonkin toimitukseen jokin pikku virhe mukaan lipsahtaa. Ja töitä on myös niin paljon että jo ihan sen takia alan olla hajamielinen ja unohdan jotain ja pääsen taas myöntämään virheeni (kyllä, olen informoinut lähiesimiestäni tilanteesta myös; hänen vastuulleenhan työnjako kuuluisi). Kun olen ajatellut että virheiden myöntäminen on oikein varta vasten itselleni valitsemani tehtävä, niin tulee aina niin palkitseva hyvä mieli kun pääsen sen tekemään.
Olen nörtti (koodari), mutta minusta siihen alaan ei mitenkään erityisesti tunnu liittyvän vaikeus myöntää virheitä. Melkein säännöllisestihän ohjelmat kehitysvaiheessa kaatuvat johonkin bugiin tai tulostavat puuta heinää, ja useimmin toistuva päivittäinen tehtäväni onkin etsiä, missä kohden logitiedostoa lukee ensimmäinen aikaansaaman ERROR, ja se on rutiinia eikä tunnu pahalta.
Isäni oli opettaja, ja joskus kotona ruokapöydässä hän mietti sitä, saako opettaja myöntää oppilailleen erehtyneensä. Hän oli vähän sitä mieltä ettei, sillä oppilailta muka tällöin menisi kunnioitus opettajaa kohtaan. Tuo oli minusta pimeimpiä ajatuksia mitä olen kuullut, minkä kyllä sanoinkin.
Tuntuu että vaikeinta virheitään on myöntää erilaisten johtajien, olivat sitten yrityksen tai valtion johtajia. Pitää sinnikkäästi väittää, että kyllä valittu linja ja toimintastrategia on oikea, sitä vain toteutetaan puutteellisesti.