Tässä kyllä' onkin minun kysymykseni numero yksi.
Hyvä, puuttuu kyllä, mutta lähempää ei sitä neuvojaa sitten löytynyt. .
Silläkö tuo sitten puute tulee korjatuksi? Kristuksen sisällinen tunto on siinä paikattu? Hyvä, jos jollakin on noin hyvin, minulla ei vieläkään. Ainut lohtu on siinä pikku toivomuksessa, että jospa tuo tuntisi minut, ja katsoisi tyhmyyksiäni läpi sormien.
......................................
Olenkin tässä vähän vähemmän onnellinen nyt kun päivä on päätöksessään. Tapahtui joitakin asioita, joita varten toisaalta olisi urputustopicille tilausta, toisaalta ehkä kyvylle nauraa ja sanoa että so what? Nyt on kurja olo, mutta jospa ei enää viikon päästä.
........................................
Sen ehkä voisi kaivaa arkistojen uumenista esille. On hyvä huomata kiittää joka tilassa, mutta ei ole kiellettyä se urputuskaan. Onneksi. Meistä alkaa tulla peräti hurskaita, menee kohta enkelielämän puoölelle, kun meitä ei enää mikään harmitakaan (kuin facebookissa)
Se oli kumman keventävä, se siivu, kuka lienee keksinytkään, hänelle äänestän taivaalliseen kruunuun yhtä ylimääräistä helmeä.
