Aku Räty, maan ja taivaan matkamies:
Joillekin papeille Akun kontaamisella oli ratkaiseva merkitys. Eräs kohtaaminen tapahtui junassa, jossa nuori opiskelija vastasi Akulle opiskelevansa teologiaa ja toivoi samalla, ettei körttipukuinen ukko ymmärtäisi koko sanaa. Akun ihastellessa papin virkaan pyrkimistä opiskelija kuitenkin torjui, ettei hänestä tulisi pappia. Hän oli tullut luvut alkaneeksi, mutta aikoi ne jättää, sillä hän ei voinut uskoa. Aku naurahti hyväntahtoisesti:
" Vai että voi uskoo. Ompa se sommoo tavata mies, joka luuloo, että ihminen vois uskoo. Kukapa meistä vois kerskua voivansa uskoo? Vuoriahan myös siirreltäis, jos meillä sinapinsiemenen verrankaan uskoo ois. Sen verran vuan voi uskoo kun Herra on nähnyt hyväks kullekin antoo. Kahtokeepa, hyvä veli, sieltä se usko tulloo samalta Herralta, miltä kaikki muukii. Ja tulloo niin paljon kun annetaan. Ei sitä kukkaan ite ota eikä miäree. Sellanen se on Herra, antaa kenelle antaa ja minkä antaa. Pitelöö meitä, miten ite parraaks näkköö. Eikä siinä auta rimpuilla. Pittää vuan tyytyä ossaansa ja oottoo. Kyllä sitä aekanaan annetaan kaikki,mitä tarvitaan. Päevä vuan kerrallaan, eikä sitäkään omilla evväillä. Eekä se piästä, kun on kerran suanu kiinni, ei piästä teitäkään. Papin se teistä tekköö ja mieleisensä papin, ee semmoista , jommoinen itse olisitta. Sellainen se on Herra, salattu ja tutkimaton, mutta kaiken tekköö hyvin. "
Miehestä tuli pappi.
