Homoseksuaalisuus

[seppos]

Jättäisin pois tuon kivien heittelyn, jota synniksi nimittäminen on ja hyväksyisin kaikki samanarvoisina Jumalan lapsina, joista yhtään Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä.

Raamatun valikoiva kirjaimellinen uskominen on erittäin vaarallinen laji ja silloin on hyvä perehtyä Raamatun syntyyn. Raamattu on paras ilmoitus Jumalan ajatuksista, mutta jätetään tuomiot Jumalalle samoinkuin niiden toimeenpanot täällä maan päällä. Jumalan rakkaus hallitkoon teitäkin.

 :smt023  :smt038  :smt023

Ymmärränkö nyt oikein, että mielestäsi kristitty ei voi tehdä mitään, mikä erottaisi hänet Jumalasta? Raamattu kyllä opettaa ihan muuta.

Lopputuloksena voisi silloin olla vaikkapa lapsia säälimättä seksuaalisesti hyväksikäyttävä ihminen, joka silti suullaan tunnustautuu Kristuksen omaksi ja jolle sielunhoissa kerrot, että "Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä". Ja hän uskoo ja jatkaa samaa tietä.

Onko tällainen ajattelu yleistä tämän päivän herännäisyydessä?

Jeesus opetti:

"Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen
olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet
upotettaisiin meren syvyyteen.

Oliko Hän siis väärässä ja oikeampaa onkin kertoa tuollaiselle hyväksikäyttäjälle, että  "Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä"?

Kenen etu se olisi? Ei ainakaan lasten.

Et ymmärtänyt oikein, vaan ammut nyt yli maalin ja reilusti. Homo on yksin homoutensa kanssa eikä vahingoita ketään. Sen sijaan ottamasi esimerkki vahingoittaa toista ja on ihan eri asia. Älä sotke tahallasi asioita vaan pysy kaidalla tiellä.  Olemme kaikki Raamattumme lukeneet ja toivon että et ripustele myllynkiviä kaulaamme. Emme ole sinua lukuunottamatta puhuneet pienten viettelemisestä, joten se lienee ainoastaan sinun ongelma. Se ei liity tämän keskustelun aiheeseen.

Kristitty voi tehdä paljonkin, joka erottaa hänet Jumalasta, mutta homous ei kuulu niihin asioihin. Kukaan meistä ei ole voinut valita vanhempiaan, sukupuoltaan eikä sukupuolista suuntautuneisuuttaan. Ei sellainen asia voi olla syntiä, mitä ei ole tehnyt tai laiminlyönyt. Homofobia on siirtynyt ympäröivästä yhteiskunnasta  aikoinaan Raamattuun.

 Ovatko ne tehneet syntiä, jotka syntyvät luonnonoikusta varustettuina molempien sukupuolten välineillä? Ovatko he syntisiä jos he tuntevat sukupuolista mielenkiintoa jotakuta toista kohtaan, kun he ovat itse molempia. Varoitin sinua jo kerran valikoivasta raamatunlauseisiin takertumisesta. Noudatatko Paavalin ohjetta tervehtiä suudelmalla? Paavali käskee sinun näin tehdä kolmessa eri kirjeessään. En noudata sitä itsekään ja siksi en heitä sinua sillä kivellä kysyn vain raamatun tulkinnastasi eikö kaikki lauseet ole saman arvoisia. Toisia niistä ei tarvitse noudattaa ja toiset taas ovat kivempia syntejä, kun ne löytyy muilta. Yritetään rakastaa myös niitä, jotka eivät voi olla samanlaisia kuin me ja jätetään myllynkivet Jumalalle.

ABCe-kortti

[kirsus]

Jättäisin pois tuon kivien heittelyn, jota synniksi nimittäminen on ja hyväksyisin kaikki samanarvoisina Jumalan lapsina, joista yhtään Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä.

Raamatun valikoiva kirjaimellinen uskominen on erittäin vaarallinen laji ja silloin on hyvä perehtyä Raamatun syntyyn. Raamattu on paras ilmoitus Jumalan ajatuksista, mutta jätetään tuomiot Jumalalle samoinkuin niiden toimeenpanot täällä maan päällä. Jumalan rakkaus hallitkoon teitäkin.

 :smt023  :smt038  :smt023

Ymmärränkö nyt oikein, että mielestäsi kristitty ei voi tehdä mitään, mikä erottaisi hänet Jumalasta? Raamattu kyllä opettaa ihan muuta.

Lopputuloksena voisi silloin olla vaikkapa lapsia säälimättä seksuaalisesti hyväksikäyttävä ihminen, joka silti suullaan tunnustautuu Kristuksen omaksi ja jolle sielunhoissa kerrot, että "Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä". Ja hän uskoo ja jatkaa samaa tietä.

En tiedä kummalta kysyt - minulta vai seppos:ltä.  Mutta omasta puolestani vastaan, että

a) taputtelin noita käsiäni lähinnä tuolle yksittäisillä raaamatunlauseilla ihmisten tuomitsemiseen liittyvälle kommentille

b) et kai tosissasi kuvittele, että täällä kukaan menisi pedofilille sanomaan "Jumala rakastaa sinua - jatka samaan malliin"?

c) tässä ketjussa on kai lähinnä keskusteltu suhtautumisesta  seksuaalivähemmistöihin ja niiden syntisyydestä/ei-syntisyydestä sinänsä - lasten niin kuin muidenkin ihmisten hyväksikäyttö on - paitsi rikollista - eri asia kuin kahden aikuisen ihmisen tasavertainen suhde

Onko tällainen ajattelu yleistä tämän päivän herännäisyydessä? ...

d)  tähän olen jäävi vastaamaan pelkkänä tavallisena evlut-kirkon lampaana

[C-kortti]

Et ymmärtänyt oikein, vaan ammut nyt yli maalin ja reilusti. Homo on yksin homoutensa kanssa eikä vahingoita ketään. Sen sijaan ottamasi esimerkki vahingoittaa toista ja on ihan eri asia. Älä sotke tahallasi asioita vaan pysy kaidalla tiellä.  Olemme kaikki Raamattumme lukeneet ja toivon että et ripustele myllynkiviä kaulaamme.

Otin esimerkiksi jotain kovin vastenmielistä, koska kerroit meille Jumalasta seuraavaa

hyväksyisin kaikki samanarvoisina Jumalan lapsina, joista yhtään Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä.

En sillä esimerkilläni sekoittanut mitään, en esim. rinnastanut homoa hyväksikäyttäjään. Halusin selvittää kantaasi siitä, onko todella niin, että "yhtään Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä". Ajattelet siis, että on asioita, joissa elävä ihminen on Jumalan armon ulkopuolella. Homoutta et laske niihin, lasten hyväksikäytön sen sijaan lasket.

Emme ole sinua lukuunottamatta puhuneet pienten viettelemisestä, joten se lienee ainoastaan sinun ongelma. Se ei liity tämän keskustelun aiheeseen.

Tuonkaltaiset vyön alle huitaisut lienevät tällä sivistyneiden ihmisten foorumilla onneksi harvinaisia. Oletan.

Kristitty voi tehdä paljonkin, joka erottaa hänet Jumalasta, mutta homous ei kuulu niihin asioihin. Kukaan meistä ei ole voinut valita vanhempiaan, sukupuoltaan eikä sukupuolista suuntautuneisuuttaan. Ei sellainen asia voi olla syntiä, mitä ei ole tehnyt tai laiminlyönyt. Homofobia on siirtynyt ympäröivästä yhteiskunnasta  aikoinaan Raamattuun.

Ei kukaan valitse sitä, mitä sisimmässään tuntee, mutta sen, mitä sen jälkeen tekee, sen me kukin valitsemme. Tavallinen heteromies tuntisi seksuaalista kiusausta joutuessaan tilanteeseen, johon kuningas Daavid joutui (2.Sam.11:2). Siinä sitten kukin tekisi omat valintansa.  

Ovatko ne tehneet syntiä, jotka syntyvät luonnonoikusta varustettuina molempien sukupuolten välineillä? Ovatko he syntisiä jos he tuntevat sukupuolista mielenkiintoa jotakuta toista kohtaan, kun he ovat itse molempia.

Sukupuolisen mielenkiinnon tunteminen ei ole syntiä, vaan se on vasta kiusaus, mikäli kyseessä on henkilö, joka ei ole oma puoliso. Puolison kohdalla se ei ole kiusaustakaan, vaan normaali ilmiö.

Varoitin sinua jo kerran valikoivasta raamatunlauseisiin takertumisesta. Noudatatko Paavalin ohjetta tervehtiä suudelmalla? Paavali käskee sinun näin tehdä kolmessa eri kirjeessään. En noudata sitä itsekään ja siksi en heitä sinua sillä kivellä kysyn vain raamatun tulkinnastasi eikö kaikki lauseet ole saman arvoisia. Toisia niistä ei tarvitse noudattaa ja toiset taas ovat kivempia syntejä, kun ne löytyy muilta. Yritetään rakastaa myös niitä, jotka eivät voi olla samanlaisia kuin me ja jätetään myllynkivet Jumalalle.

ABCe-kortti

Kyllä välillä on tilanteita, joissa tervehdin halaamalla, mutten suudelmalla, se kun ei ole täällä tapana. Mutta jos menisin venäjänmaalle, uskoisin pystyväni oppimaan heikäläisten poskisuudelmatavan. Ei se niin kummalliselta näytä.

Ja mitä tulee valikoivaan raamatuntulkintaan, niin oletko ihan varma, ettet Sinä valikoi itsellesi sopivia jakeita niistä muista?

[seppos]

Ja mitä tulee valikoivaan raamatuntulkintaan, niin oletko ihan varma, ettet Sinä valikoi itsellesi sopivia jakeita niistä muista?

Lyhensin turhat pois.

 En ole koskaan väittänyt etten tekisi niin. Pystyn jopa myöntämään sen. Raamatussa on runsaasti ajan tapoja ja käsityksiä, joilla ei ole mitään tekemistä Jumallallisen ilmoituksen kanssa. En kuitenkaan käytä niitä muiden tuomitseen ja kivien heittelyyn "syntisten" päälle. Enemmän siis jätän vähempiarvoisina huomioimatta kuin että poimisin jonkun syyttääkseni toista.

Tiesitkö, että Jumala rakastaa sinuakin ja sinullakin on mahdollisuus päästä ansiottomasta armosta osalliseksi taivaan portilla.

[C-kortti]

b) et kai tosissasi kuvittele, että täällä kukaan menisi pedofilille sanomaan "Jumala rakastaa sinua - jatka samaan malliin"?

En usko, että kukaan normaalijärjellä varustettu täällä tai missään sanoisi niin. Halusin kysymykselläni kiinnittää huomion täällä esitettyyn lauseeseen, että "Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä". Siitä lauseesta voisi sellaisen "kaikki on sallittua ja jo anteeksiannettua" -johtopäätöksen vetää. Halusin siihen selvennystä.

Tämä tällä kertaa. Nyt minulla on jonkin aikaa muuta puuhaa.

26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. (Heprealaiskirje)

[C-kortti]

Tiesitkö, että Jumala rakastaa sinuakin ja sinullakin on mahdollisuus päästä ansiottomasta armosta osalliseksi taivaan portilla.

Kyllä! Jeesuksen sovitustyön tähden tämä on minullekin mahdollista:

"Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset,
vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

[llwyd]

Onneksi esim. Suomi on sentään melko valistunut yhteiskunta niin että useimmat vähimmistöihin kuuluvat pystyvät luomaan elämälleen aivan hyvät, normaalit puitteet. Kaikki eivät, ja väitän että melkein jokainen joutuu jonkin verran kärsimään näistä primitiivisistä ennakkoluuloista. No, eräissä islamilaisissa maissahan homoseksuaalisuudesta rangaistaan kuolemalla - osa taas on sitä mieltä, ettei edes ole olemassa homoseksuaalisuutta heidän yhteiskunnissaan. Oli aika, kun kristinuskon sokea valtavirta jakoi nämä alkeellisen vihan täyttämät käsitykset.

[seppos]

b) et kai tosissasi kuvittele, että täällä kukaan menisi pedofilille sanomaan "Jumala rakastaa sinua - jatka samaan malliin"?

En usko, että kukaan normaalijärjellä varustettu täällä tai missään sanoisi niin. Halusin kysymykselläni kiinnittää huomion täällä esitettyyn lauseeseen, että "Hän ei hylkää, vaikka me tekisimme mitä". Siitä lauseesta voisi sellaisen "kaikki on sallittua ja jo anteeksiannettua" -johtopäätöksen vetää. Halusin siihen selvennystä.

Tämä tällä kertaa. Nyt minulla on jonkin aikaa muuta puuhaa.

26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. (Heprealaiskirje)

Kaksi asiaa. Tuo johtopäätöksesi on hyvin vaarallinen. Se, että Jumala ei hylkää meitä ei tarkoita, että voimme vastuuttomasti tehdä mitä vaan. Jumalan huolenpito jatkuu kaikissa olosuhteissa ja koskee myös rikollisia. Myös heillä on mahdollisuus tulla armahdetuiksi. Jumala päättää emme me.Selität tätä kohtaa kuin piru raamattua.

Toinen: Miksi lopuksi lyöt raamatunlauseilla. Pyysin sinua lopettamaan niillä kivittämisen. Voi sinua, joka olet ottanut Jumalan tuomiovallan omiin käsiisi ja liannut kätesi viattomalla verellä. Jumala osaa ja voi antaa anteeksi. Usko ja luota siihen, että Jumala voi armahtaa syntisenkin, mutta päätösvalta on yksin hänellä. Ei tuomita, ettei meitä tuomittaisi.

[Hale]

Taidan kertoa tähän väliin kokemuksia "kentältä".

Olin viikonloppuna Tampereen evlut-seurakuntien nuorten aikuisten leirillä. Jännitti aika paljon mennä, sillä tiesin, että sinne oli tulossa mm. Kansanlähetyksen ja KRS:n ihmisiä. Elämöin syksyn mittaan pariin otteeseen paikallisissa lehdissä tästä suuntautumisestani, ja ryöpytin konservatiivejä. Pari viikkoa sitten vilahdin Maikkarin uutisissa samalla asialla.

Leiri meni oikein mainiosti, ei tullut mitään erityistä ahdistusta. Tosin yhdessä välissä jaossa oli eheydy homoudesta -prosyyrejä, mutta ymmärtääkseni se oli yhden yksittäisen papin aktio. Yritän eritellä, miksi minun oli helppo olla siellä. Paikalla oli ainakin 10-15 tuttua tai puolituttua ihmistä, jotka tiesivät suuntautumisestani. Valtaosa heistä suhtautuu vielä hyväksyvästi seksuaalivähemmistöihin, ja ne jotka ovat "raamatullisella" kannalla, ovat muuten hyviä ihmisten kohtaajia ja fiksuja tyyppejä.

Tällaisen tilanteen saavuttaminen on kuitenkin vaatinut rankan prosessin. On täytynyt ottaa puheeksi ja tulla ulos ja keskustella ja vääntää rautalangasta. Tiedän olevani erittäin etuoikeutetussa asemassa laajan verkostoni ja lujan tahtoni ansiosta. Tässä nyt voisi esittää väitteen, että miksi ihmeessä minun pitää toitottaa asioitani kaikelle kansalle. Minun on pakko, ainakin siksi, että muuten en voi elää osana tätä kristillistä yhteisöä. Oli kamalaa tulla vuosia nähdyksi väärin. Monet muut ovat kertoneet samasta kokemuksesta, ja sitä on heteron vaikea ymmärtää. Toki me "toisenlaiset" olemme samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin, mutta kaapissa oleminen on hyvin monelle raskas taakka kannettavaksi.

Onhan tässä tietenkin vielä yksi käytännön pointti... Jos on kaapissa, on vaikea tutustua toisiin sateenkaarikristittyihin. Ja silloin myös vaikea löytää uskovaa kumppania, jos nyt sellainen on tavoitteena.

Ilmiötä nimeltä kaappi voisin yrittää selittää seuraavasti: työkaverini kertoi minulle omasta uskostaan vasta puoli vuotta sen jälkeen, kun olin tullut samaan työyhteisöön. Työmaallani on hyvä yhteishenki, ja ihmiset kertovat paljon perheestään ja vapaa-ajan vietostaan. Ehkä joku tunnistaakin tämän tilanteen? Näennäisestä avoimuudesta huolimatta kirkkoreissut ja raamis- tai seuratuttavuudet jäävät kummasti mainitsematta kahvipöytäkeskustelussa. Työkaverini mainitsikin olevansa kaapissa uskostaan. Hän ehkä koki tilanteen vähän hankalaksi, kun jauhoin koko syksyn seurakuntavaaliprojektistani... Me seksuaalivähemmistöön kuuluvat käytämme paljon ilmaisuja "Oletko sä jo Kertonut" ja "Kuka susta Tietää"... Eikö sen uskovaisuuden kanssa ole joskus vähän sama juttu? Tai ehkä se menee körteillä eri tavalla...? Kertokaahan omat kaappikokemuksenne.  

[Johannes]

Kertokaahan omat kaappikokemuksenne.  

No siis käyn jonkin verran kirkossa yms, mutta ei siitä kaikki tiedä. Ihan lähellä oleville ihmisille olen sanonut, kun ovat kysyneet, missä olin eilen illalla, kun oli niin kiire. Sanon, että olin seurakunnan nuorten ryhmässä tms. missä nyt olinkin tai seurakunnan joulujuhlassa. En minä siitä halua numeroa tehdä. En kulje kaduilla "Jeesus pelastaa"-tekstein varustettuna, mutta jos asia tulee puheeksi niin en kiellä sitä. En minä voi sanoa, että se olisi kaapissa oloa, mutta siis vain tiedän, että ihmiset vaivautuvat, kun kuulevat, että minä käyn semmoisissa ja samaan aikaan olen samalla viikolla ollut ainejärjestön pippaloissa. Stereotypiat elävät siinäkin asiassa.

Ja olen huomannut, että ihmisillä on mitä ihmeellisimpiä asioita. Joskus olen jutellut ei-uskovien ihmisten kanssa uskonnosta ja tiedot ovat aika hatarat. Herännäisyys luetaan samaan kastiin lestadiolaisten kanssa ja "eikös ne ortodoksit ole erikseen" ja "mikäs se anglikaani sitten on". Silloin huomaa, miten vähän ihmisillä on tietoa joistakin asioista.

Ettäs sellaista.

[seppos]

Kun on kasvanut niin suureksi(fyysisesti), ettei sovi kaappiin on pakko olla avoin. Olen kokenut sen avoimuuden helpottavana. Toki on aina joitakin, jotka yrittävät puukottaa selkään tai muuten hyödyntää tietoa, että se on körttiläinen. Olen tullut paksunahkaiseksi ja työpailla minulla oli työasioissa niin paljon menestystä, ettei ollut viisasta hyödyntää avoimmuuttani. Vastaus olisi ollut, että täällä seurataan tuloksia ei mielipiteitä.

Uskonasioista ei työpaikalla puhuta ja se on yleisesti hyvä asia. Rikoin joka joulu ja pääsiäinen sen verran sääntöä, että toivotin kaikkille hyviä pyhiä ja muistakaa käydä kirkossa. En tiedä, että kukaan olisi siitä loukkaantunut. Ei ole ainakaan tultu kertomaan sellaisesta. Siis jos ei muuten tullut selväksi niin koko henkilökuntani tiesi harrastukseni ja tiesi, että käyn Herättäjäjuhlilla joka kesä kun sen aina kerroin.

Seksuualinen puoli ei ollut kohdallani ongelma, kun olen hetero ja  nyt ollut saman sen ainoan kanssa naimisissa jo 37 v ja neljä lasta.

[Hölkänen]

Minulla on kolminkertainen "häpeä" ylläni, koska homouden ja uskon lisäksi olen vielä poliittisesti aktiivinen. Kyllä näistä voi tutuille huoletta mainita, ja aina ihmiset ovat hyvin myönteisesti kiinnostuneita että voin olla samaan aikaan sitä ja tätä.

C-kortin kirjoituksissa minua häiritsee etenkin mustavalkoinen "homoyhteisö vs. uskovien yhteisö"-vastakkainasettelu. Poikaystäväni on ollut koko pienen ikänsä seurakunta-aktiivi eikä ole jalallaan astunut mihinkään homoyhteisöön. Kuulemma ei kannata edes yrittää raahata häntä sellaisiin paikkoihin. Tutustuimme netin kautta ja sen verran hyvin synkkaa, ettei kyllä minullakaan suurta tarvetta ole Setan bileitä enää kiertää.

Rakkaani on täysin kaapissa eikä aio sieltä poistua. Äitinsäkään ei tiedä. Minä taas olen kierrättänyt hänet jo mummonkin luona. =) Toki on tosi raskasta molemmille, ettei voi julkisilla paikoilla pitää kädestä eikä ympäristö tue suhdettamme (sukulaisetkin hiljaa toivovat että jättäisin poikaystävän ja perustaisin "oikean" perheen), mutta tärkein ja riittävä tuki tulee Ylhäältä. Siitä olen todella kiitollinen.

[Salis]

Kun on kasvanut niin suureksi(fyysisesti), ettei sovi kaappiin on pakko olla avoin. Olen kokenut sen avoimuuden helpottavana.

1970-luvulla jouduin toteamaan joissakin opiskelijapiireissä itseni
poikkeavaksi poliittisen suuntautumiseni takia. En mennyt lainkaan kaappiin, vaan tein päinvastoin eli puolustin kovaäänisesti suuntautumistani. Niin tekevät nykyään myös homot ja lesbot. Ja se onkin ainoa tapaa puolustaa oikeuttaan olla erilainen. Erilaisuus on yhteiskuntamma arvokkainta pääomaa, mutta usein on niin, että erilaisuuttaa arvostetaan vähiten.

[de profundis]

Olen ollut kymmenisen vuotta ulkona kaapista sekä homoseksuaalisuuden että kristinuskon suhteen. Ja ilokseni olen todennut, ettei niitä puukkoja ole pahemmin selkään lyöty. Ainoa, joskin tietysti tosi rankka puukotus tuli isän taholta. Arvannette, kummasta syystä.

Näin onnellisessa asemassa olleena haluaisin udella, millaista haittaa uskovaiseksi tunnustautumisesta on ihmisille koitunut? Ainoa hiukan häiritsevä käyttäytymismalli, jota etenkin nuorten aikuisten taholta kohtaan, on "uskovaisten" ennakkoluuloinen panettelu silloin, kun panettelija ei (vielä) tiedä keskustelukumppaninsa eli minun uskonnollisesta vakaumuksesta. Eli sellaista stereotypioihin pohjautuvaa läppää heitetään, koska oletetaan, ettei seurassa ole ketään uskovaa. Mutta eipä sellaista ole koskaan tullut vastaan tilanteissa, joissa ihmiset ovat olleet selvillä minun uskostani.

Siis, jakakaa toki kokemuksianne.

[C-kortti]

Tämä keskustelu jatkokoon. Tässä välissä voimme katsoa televisiota.

Torstai 08.02.2007 Yle tv2 klo 22:05 Poliisi-TV Extra:

Anonyymisti sinun
Homoseksuaalisesta kulttuurista asioita, joita ei ole aiemmin haluttu kertoa julkisuudessa. Joskus kaapissa pysyminen tai paljastumisen pelko johtavat epätoivoisiin tekoihin. Poliisilla on selvittämättä useita homoseksuaaleihin kohdistuneita henkirikoksia.