Kyllä oli yksi seurakuntamme työntekijä tukehtua nauruun, kun totesin olevani sellainen kaljaveikko, että pitopöydästä aina kaljakannun löydän.
Olen oppinut juomaan kotikaljaa tätini luona, siellä oli ruokapöydässä kotikaljaa.
Isältä opin oluenjuonnin pikkutyttönä. Isällä oli saunajuomana sellainen pullukka pilsneripullo. Minä menin aina sellaisen pienen, kukkakuvioisen emalimuksini kanssa pyytämään maistiaisia. Niinpä totuin oluen makuun jo pienenä ja juon saunaoluen.
Joskus, etupäässä juhlatilanteissa tulee ruualla juotua viiniä. Ja vilustumisoireisiin saatan ottaa kuuman rommitotin. Kahvi ja konjakki käy hyvin johonkin tilanteeseen.
Kaiken kaikkiaan käytän alkoholia mielestäni vähän. Juhlatilanteissa 1-2 annosta. Eikä juhlatilanteita ole kovin usein. Vielä sekin rajoittaa alkoholin käyttöä, että täällä maalla ei oikein minnekään pääse ilman omaa autoa. Menempä teatteriin, konserttiin tai ravintolaan ystävien kanssa syömään, niin autoilu pitää huolen raittiudesa.
Olen nuorena seurannut liiankin läheltä alkoholin liikakäyttöä ja sen seurauksia. Ei kuitenkaan kotona saatu alkoholin maistelu ole meistä lapsista alkoholisteja tehnyt.